Päivää.
Susulla on ollut kivaa ystävien kanssa.
Niin oli mullakin eilen. Leenanpäivät jatkui mökillään Sumiaisissa. Likkojen puoliskot olivat mukana.
Toinen heistä oli se vilipertti, joka vuosia sitten opetti mua halaamaan ja mä hämmennyksestä huudahdin.
Enää en huuda, mutta muistamme joka kerta tapauksen, kun mökille tulen.
Antimet oli mahtavat ja eka poltettu makkarakin maistui hyvälle.
Illalla vielä piipahdin lapsuuteni ystävän kanssa, tytärensä luokse, jota hoidin 8kk-6v. asti. Het kerralla sain kokea kaikkea kivaa. Piste iin päälle, heillä oli aivan ihana semmoinen koira, kuin Luukoilla on. Voi, me rakastuttiin heti toisiimme.
Likkakaveri toi mulle torilta mansikoita viiden kilon lootassa. Ne laitoin heti pakkaseen. Nyt on raakee, hyvä olo. Enkä tee mitään ihmeempiä.
Se on kun vähän elossa tapahtuu, niin pienikin muutos on mulle kiitoksenarvoinen juttu.
Oikein rattoisaa päivää teille kaikille.