Huh huh, tulipa äsken sellainen yllätys, että vieläkin menee kylmät väreet selkäpiitä pitkin....
Olen omasta mielestäni aivan kyllästymiseen saakka tarkkana, että kissat eivät vahingossakaan pääse meiltä ikkunoista tai ovista ulos. Kaikki varmistuksen varmistuksetkin on tehty ja tähän asti kaikki on pelittänyt.
Äsken koputteli seinänaapuri ovelleni ja kertoi, että hänen parvekkeellaan on parina yönä ollut minun kissani.
"No, sehän nyt ei ole mitenkään mahdollista, tule vaikka ja katso mun parvekkeen viritykset, täältä ei kukaan pääse livahtamaan minnekään!"
Mentiin ja tutkittiin ja eikös vaan yhdestä kohdsta löytynyt erittäin pieni, mutta juuri Ainon mentävä aukko. Siitä sen on täytynyt päästä ulos, hiipinyt siellä korkeuksissa naapuriin ja käynyt hiukka tutustumassa.
Oli kuulemma sitten hätääntyneenä lähtenyt meille päin takaisin kun naapuri oli sen huomannut.
Ei kukaan muu sellaisesta aukosta voisi mahtuakaan kuin langanlaiha Aino Ampiainen!
Nyt olen sen sitten tilapäisviritellyt kiinni - täytyy pyytää Välskäriä apuun ja tukkia tuo pieni rako niin tarkkaan, että siitä ei mene hyttynenkään!
Huh, olipa sellainen kylmävesisaavi niskaan, että unohtui vähäksi aikaa tuo paahtava hellekin!
