Niin tässä taas on käynyt, että pikku-prinssi tuli keskiviikkona takaisin minulle. Ressulla oli valtavia tuskia käsiteltäessä ja sillä
oli ripuli. Olin jo varautunut, että pieni joutuisi lähtemään enkelten siivillä, mutta annoin lasten Ketorinlääkettä illalla ja aamulla
pikkuinen oli paljon pirteämpi. Käytin eläilääkärillä ja huomattiin, että ongelmat olivat lähinnä pennun takapäässä, eli ehkä
nyrjähtänyt ristiselkä tai jotain suolistoperäistä (ilmaa, ummetusta?). Pennulle määrättiin kipulääkettä.
Eilen huomasin, että hännän keskiosassa on se kaikkein kipein paikka ja lastoitin hännän, ja ihme kyllä nyt ei ole läheskään
niin kipuherkkä. Ilmeisesti häntä on joko murtunut tai siinä on jokin tulehdus. Maanantaina takaisin eläinlääkäriin.
Eilen ei pieni päässyt liikkumaan omatoimisesti ollenkaan ja vain nukkui enimmäkseen, voimat olivat kai kivusta niin loppu.
Nyt Kessu on ollut miltei normaali pieni riiviö ja syö ja juo hyvin.
Nyt on vatsa kunnossa ja ruokahalut valtaisat. Pikkuinen nukkuu hyvin ja on niiiin suloinen.
En osaa vielä päättää, lähteekö Kessu takaisin uuteen kotiinsa vai olisiko sen parempi jäädä minulle.
Ainakaan ei pitkään aikaan, koska sen uusi koti on Suomenlinnassa ja sieltä on tosi vaikea lähteä lääkärille pian.
Sitä paitsi tuo vauveli tarvitsee 24h hoitoa nyt. Onneksi työpaikaltani sanottiin, että saan ottaa Kessun sinne mukaan tai
ainkin tarpeen vaatiessa saan mennä kotiin heti kun tarve vaatii. Olen työkokeilussa ihan 5 min matkan päässä ja työaikani
on ½9-½12 ja ½14-½17 välillä olen kuitenkin 2 h kotona. Ihana tilanne.
Uros kun on niin tulee ongelmia, mutta sitten ratkaistaan ne toisella tavalla.
Eläinlääkärin mielestä tämä pikkuinen on niin vahva ja elinkelpoinen, että hän ei heti olisi tekemässä radikaalia päätöstä.
En ryhdy siihen minäkään, olen valmis kyllä hoitamaan pientä.
Kessu painaa vasta 3,1 kiloa, kun muut painavat jo 6-7 kg. Todella vahva pikkuinen ja aina kun toipuu, heti valmis leikkimään.
Monet itkut on itketty, vuoronperään surusta ja vuoronperään ilosta.
En anna periksi.
