Ihanat on minustakin, ja tosiaan tuntuu niin suloiselta, kun Syrin ottaa käteen.
Olen varmaan tämän kertonutkin, mutta kerron silti
.
Joka ilta, kun Syrillä on oikein vauhti päällä aitauksessaan, se menee vauhdilla yli laatikkoonsa ja pois. Ei tee heikkoakaan, mutta kun on se aika, että juoksuaika on ohi, se tietää sen, ja silloin se tulee aina sille puolelle, missä minä olen, eikä millään meinaa päästä yli laidan laatikkoonsa. Tietysti minun tarvii silloin vähän auttaa ja laitan käteni sen pyllyn alle ja vähän nostan. Pienet, kylmät varpaat tuntuvat niin ihanilta kädessä
.