Tänään tuli viikko siitä toisesta leikkauksesta. Viikko sitten olinkin sairaalassa ja aika ankeissa tunnelmissa.
Niin meni koko viikkokin.
Tänään oli ensimmäinen päivä, kun Mielenaurinkoinen pilkisteli. Ensimmäinen pilkahdus tuli, kiitos Kaijan! Kaija sanoi puhelimessa, että sinullahan on sitä elämän iloa, jolla varmasti jaksat ja sitten alkoi tuntua siltä, että kyllähän minä jaksankin!
Sitten aivan ex tempore - kävelin manikyyriin - annoin laittaa "ranskalaiset kynnet" . Se piristi kummasti.
Sitten eräs ihana naapuri soitti ja pyysi pihapöytään pihakahville. Ihanaa mustikkakakkua nautimme, juttelimme ja totesimme, että on tämä elämä sitten kuitenkin elämisen arvoinen asia.
Carpe diem - tartu hetkeen! Jokainen hetki on arvokas! Ja ikimuistettava ja heti nautittava!
