Tuulan koirilla näkyy olevan tosi hauskaa, mutta vaatii aika paljon aikaa, että niistä tulee tottelevaisuus ja jälkivalioita. Mukavaa puuhaa varmaankin on.
Vaikka minun koirani lähti jonkin eläimen perään, se ei ole mikään ajava koira. Sen isä on puhdas rottweiler, emä on saksanpaimenkoiran ja "lapukan" yhdistelmä. Olisiko sitten siitä lapukasta saanut niin paljon metsäverta, että riista kiinnostaa. Nyt minulla on kuitenkin hyvä mieli siitä, että se tuli kotiin. ISO kivi putosi sydämeltä. Siinä jo ehti ajatella kaikkein pahinta, että se on joutunut karhun tai suden raatelemaksi (nii'in, kaikki pahat tulee mieleen) tai mennyt johonkin liejuun ja uponnut sinne ym. ym. -Auton yliajamaksi olisi voinut joutua. Ihminen on sellainen, että se ajattelee kaikista pahimmat ajatukset tällaisissa tapauksissa. Vielä syksyinen pimeys lisäsi näitä ajatuksia. Sitten ajattelin, että jospa se on joutunut niin paniikkiin, että ei anna minullekaan enää kiinni. Voitte vaan kuvitella, kuinka IHANALTA tuntui, kun koira tuli omasta pihasta vastaan. Saatoin hyvillä mielin lähteä töihin.