No niin, pienimuotoista shoppailua harrastettu ja tulevaa matkaa mietitty ja öitä jo laskettu milloin pääsemme matkaan.
Ostettiin jotain pieniä Suomen tuliaisia armenialaisille emännillemme.
Hassua kyllä, mutta armenialainen vierastalomme emäntä on toivonut saavansa Suomesta hapankorppuja ja suklaata! Lisäksi ostimme hänelle jokaiseen viiteen vierashuoneeseen suomalaiset käsipyyhkeet. Oppaallemme ostimme suklaata, lämpökynttilöitä (toivomus), Marianne-karkkeja (hänen etunimensä mukaan) ja pakkaan mukaan myös suomalaisia aikakauslehtiä.
Eiköhän näillä kehtaa mennä!
Odotan jo suurella innolla päästä maistelemaan juuri kypsyneitä viinirypäleitä, persikoita ja kaikkia muita hedelmiä. Lauran ruokapöytä myös notkuu herkkuja...
Ja sitten hankin myös sen sanelukoneen. Uskon, että siitä on paljon hyötyä, kun haluaa tallentaa jokaisen matkapäivän muistoja ja kokemuksia. Eihän niitä millään muuten ihan kaikkia jaksa muistaa.
Olen kuullut, että siellä voi aamuisin herätä kukon lauluun - ajattelinpa äänittää senkin! Ja varmasti lehmät ja muutkin eläimet haluavat tallentua äänineen.