Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Marfa]

http://www.elamanpuu.net/tuotteet.html?id=87/

Unohdin käsitellä sappisaippulla tahrakohdat, muuten pyykin puhtaus oli hyvä. Ja tuoksu jännä, ei synteettinen

[Mesis]

Vai ei muka jyrsi Syri mitään... Hahhah. Niinhän sinä luulet Mesis. Se oottaa vaan oikeeta hetkee ja paikkaa. Ehkä sillä on vielä vaavahampaat. Ja arvasinhan minä, että kyllä sillä kuitenkin on tikapuut. Ja ellei, ni kyllä se ite jostain kehittelee ne. Ruppeeppa seuraamaan sen hommia tarkemmin. Joku päivä se vihellellen kantaa olalla niitä tikapuita seinänvierustaa kohti.  ja sitten

...vihellellen tikapuut olalla 

[Deb]

Alkavaa iltaa täältäkin!
Täällä oli enimmäkseen pilvistä, mutta vähäsen on aurinkokin ollut näkyvissä. Aikas tyyni päivä ollut, siis ajoittain tuulta.
Mittarissa yön alin lukema oli +5,0 astetta ja päivän ylin +15,4 astetta ja nyt +13,8 astetta.

Tämä sunnuntai on mennyt pihaillessa ja ulkoillessa seuraillen lintujen elämää.
Jokin aika sitten on ruokailtu ja nyt hetken aikaa pönttöilyä. :)

Suloista sunnuntai iltaa toivotaan kaikille!   

[Marfa]

On todella kauheeta, kun menettää läheisensä jo hänen eläessään  Kävin Kainuussa Altzheimerin tautia sairastavan tätini luona pari viikkoa sitten. Hän ei muista sitä, eikä tunnistanut tänäänkään puhelimessa kuka olen 

En ole yksin tässä tilanteessa. Teillä monella muullakin on samoin

[Mesis]

 

[zeener]

On todella kauheeta, kun menettää läheisensä jo hänen eläessään  Kävin Kainuussa Altzheimerin tautia sairastavan tätini luona pari viikkoa sitten. Hän ei muista sitä, eikä tunnistanut tänäänkään puhelimessa kuka olen 

En ole yksin tässä tilanteessa. Teillä monella muullakin on samoin

Mä olen elänyt isäni ja isoisäni kanssa samantyyppistä tilannetta aikoinaan ja vanhainkodilla työskennellyt dementiaosastolla jonkin aikaa. Lohdullista asiassa on että suurin suru ja ahdistus on omaisilla, sairastunut itse ei koe sitä samaa hätää. Tottakai ahdistuksen hetkiä on varsinkin sairauden alussa, mutta heidän elämänsä on jo kääntynyt ns. sisäänpäin omaan itseen ja paikkaan ota me emme ymmärrä. Ja enimmäkseen se on rauhallinen paikka.  Jaksamista Marfa 

[telkkinen]

Sunnuntai-iltaa.Kiva päivä ollut, ei sateinen eli mukava ulkoilusää.
Kaunis kukka-asetelma Iipalla.

Veran kanssa lenkillä kohdattiin tyttökaveri Viivi..

[Mesis]

Onpas söpönen pari siinä 

[iipa]

Mulla on tuo Marfan tilanne päällä, mutta olen niin hyvilläni että täti on turvassa ja hyvin iloinen, nauraa paljon. ja mikä parasta hänen elämässään ja ympärillään tapahtuu koko ajan, kun hän oli yksin kotona siellä ei tapahtunut kuin meidän käynnit.
Nyt en ole voinut mennä häntä katsomaan moneen päivään flunssani takia, mutta ei hän siitä kärsi, kun ei hetken päästä edes muista käyntiäni ja eikä minua edes välttämättä tunnista kuin tutuksi. Olen siskolleni sanonut kun hän ei pääse katsomaan pitkän matkan takia, että laita joku kiva kortti tulemaan silloin tällöin ja siihen kuulumiset. Kiva kuva ilahduttaa monta kertaa ja me täällä olevat luemme kuulumiset hänelle. Mutta yksi jonka hän tunnistaa on Linda ja nyt Linda pääsee tätiä katsomaan vanhainkotiin! Olen kai tämän jo kertonut, mutta joskus tuli puhe kun toiset puhuvat koiralle itsestään äitinä, sanoin tädille että en ole Lindan äiti en ole koiraa synnyttänyt, tähän täti sanoi, mutta hän on Lindan täti.  

Komea pari tuoreessa kuvassa

[Anniina]

Koirista on varmasti paljon iloa vanhuksille. Paljonhan näitä nk. terapiakoiria nykyään jo taidetaan käyttääkin vierailuilla vanhainkodeissa.


On todella suloinen parivaljakko Vera ja Viivi 

[Kaarin]

Iipalle, ja teille muillekin omaisistanne/läheisistänne  huolehtiville annan kunnioittavat kiitokset. 
Varmasti on raskaita kokemuksia teillä.  Kuitenkin niistä kuultaa reaaliaika, jonka osaatte kääntää jo huumoriksi, niinkuin iipan tädin toteamus Linda-koirasta. 

[Marfa]

Suloiset Veera ja Viivi

Kiitos myötätunnoista teille kaikille. Tätini sairauden eteneminen kävi niin nopeesti, että sitä ei vieläkään  jaksa sulattaa. Järkytyin todella, kun hänet näin vuoden ja kahden kuukauden eron jälkeen.
Toki muutoksen olin havainnut jo puheluissamme, mutta totuuden näkeminen teki kipeetä.

 Hänen yhden kissansa toimme viime vuonna meille. Nyt on edessä sen toisen kissan haku.
Tulevassa kodissa kissan saisi pitää, jos sen itse pystyisi hoitamaan....

Hoitokoti, missä anoppini asui, oli Matti-kissa. Henkilökunta ruokki ja hoiti Matin, hän kävi milloin kenenkin huoneessa antamassa lähihoitoa  ja sulostutti läsnäolollaan niin asukkaita, kuin vierailijoitakin

Voimia teille kanssasisarille ja  muistisairaitten hoitajille