Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Rouva Hömötiainen]

Vanha kroppa vaatii lepoa, mutta aina ikinuori mieli viipyilee Armeniassa, sen luonnon keskellä, jossa kukko kiekuu aamuisin herätyksen, lehmät ammuvat, siat röhkivät, sirkat sirittävät öisin....

Sain viipyä siellä viikon keskellä luontoa ja rauhaa (hiljaisuudesta ei voinut puhua, luonto puhui koko ajan).
Lensimme ensin Helsingistä Riikaan ja sieltä sitten Jerevaniin. Olimme perillä anivarhain aamulla. Majatalomme emännän maittavan aamiaisen jälkeen läksimme kylään paikalliseen aivan tuikitavalliseen perheeseen.

Lauran aamiaispöydässä oli aina tuoretta tomaattia, kurkkua, eilen munittuja kananmunia, itse valmistettua jugurttia, erilaisia hilloja, villiminttuteetä, leipää ja itse valmistettuja juustoja

[Rouva Hömötiainen]

Kävimme kylässä naapurissa. Siellä sai heti tuntua kuuluisaan armenialaiseen kiirettömyyteen. Rupatelimme isännän kanssa , naiset eivät osallistu vieraiden viihdyttämiseen eivätkä ruokaile yhdessä vieraiden kanssa.
Tytöt kattoivat ruokapöytää, parasta liinaa vaihdettiin ja astioita kannettiin pöytään.
Sitten saimme seurata sikäläisen lavash-leivän valmistusta.
Se kohotetaan ensin pyöreiksi leiviksi. Sitten se viedään viereiseen rakennukseen, jossa lattiasa oli kolme pienempää ja yksi suurempi pyöreä aukko, kuin tynnyri. Suurin "tynnyri" lämmitettiin risuilla tulikuumaksi. Kaksi naista leipoi leivästä ohuempia - kuten pizzan tekijät. Sitten varsinainen leipämestari otti lättysen käsittelyyn ja kauli sen ohueksi tätä tarkoitusta varten tehdyn silityslautamallisen levyn päällä. Kun leipä oli tarpeeksi ohut, hän heitti sen kuuman pyörylän reunoille kypsymään. Kypsyttyään se nostettiin kepillä ja levitettiin maahan levitetyn liinan päälle. Kun näitä sitten oli korkea kasa, vietiin ne sisälle leipäkaappiin. Tätä leipää siellä syödään koko ajan. Kun leipä kuivahtaa, se laitetaan kostean liinan sisään. Leivän sisään kääritään vihanneksi, lihaa mitä vaan ja nautitaan. Hyvää oli!

[Rouva Hömötiainen]

Armeniassa ei ole vedestä pulaa. Se virtaa suoraan vuorilta, raikkaan kirkkaana ja kylmänä. Mutta se tulee sieltä omalla paineellaan, mitään vempaimia ei ole välissä. Joten esim. suihkussa voipi olla aika mielenkiintoista odotella sitä vettä, jota pumppu ei pumppaa. Tällaisessa luomusuihkussa voipi olla aika vaikea pestä hiuksia - tai ennemkin huuhtoa niitä. Mutta kyllä se onnistui. JOskin kotiin tultua heti paikalle suihkuun oli päästävä....

Ei siis ihan hienohelmoille ja nirppanokille sovi tämä maa vierailukohteeksi. En tiedä, olisiko Jerevanissa ollut toisin, varmaankin. Mutta eihän ennakkoluuloton erikoiskohteiden matkaaja haluakaan asua hotellissa miljoonakaupungissa!

[Marleena]

Taas oli Hömiksellä ihana elämysmatka! Ihana kun saa jakaa kaiken sen mitä Hömis näki ja koki. Varsinkin kun ei itse voi lähteä minnekkään. Kiitokset tunnelmien välittämisestä!  Tiesin kyllä etukätteen, ettei Hömis mihinkään normituristireissulle suostu ees lähtemänkään. 

[Rouva Hömötiainen]

Verkkaisesti ja rauhallisesti ruvettiin sitten valmistelemaan juhla-ateriaa. Vartaisiin (joita ei ollut ihan muutama) oli koottu kanaa ja perunaviipaleita. Ja se ei sitten ollut mitään puoliväkisin kasvatettua broileria, vaan kanaa aivan omasta takaa. Ei siellä ole mitään tehoviljelyä, se kasvaa mikä on kasvaakseen. Mutta maukasta on!

Isäntä oli valmistanut myös aprikoosiviinaa. Erinomaista. Aprikoosi on yksi siellä eniten viljelty hedelmä. Toinen on granaattiomena. JOkunen vuosi sitten siellä oli ollut äänestys, kumpi valitaan Armenian kansallishedelmäksi. Granaattiomena se sitten on.
Sitä löytyy kaikista turistirihkamaa myyvistä paikoista, sitä on koruina, jääkaappimagneetteina, pysteinä ja ties missä muodossa. Ostin yhdet helmet, jotka muistuttavat muka omenan siemeniä - no, jotain muistoa kuitenkin vaikkakin vain rihkamaa.

Nuo kanavartaat myös kypsennettiin siellä leiväntekotynnyrissä. Voi turkanen sitä makua! Ja että perunaviipaleet maistuivat noin valmistettuina hyviltä!

Ja aivan siinä ruoantekopaikan vieressä oli läjäpäin kuivumassa lehmän lantaa. Sitä käytetään sitten talvella polttopuuna. Puitahan ei Armeniassa kovin paljon ole, joten kaikki lämmitysaine on kallisarvoista.

[Rouva Hömötiainen]

Paljon siellä kasvatetaan myös saksanpähkinää, varmaankin jokaisen talon pihassa.
Sen korjuuaika alkoi juuri nyt olla käsillä. Pähkinät tiputetaan maahan pitkillä kepeillä hakkaamalla puuta. Naiset keräävät pähkinät ja avaavat vihreän kuoren, jonka sisällä on sitten vielä yhden kuoren sisällä se pähkinä.
Vihreä kuori ja koko muukin touhu tehdään pelkästään käsityönä. Kuori sisältää erittäin paljon jodia, joten naisten kädet ovat syksystä jouluun aivan mustat runsaan jodin ansiosta.
Oppaamme kertoi itse pitävänsä kahdet kumihanskat päällekkäin, mutta silti saavansa käsiinsä mustaa.
Pähkinöitä on kolmea eri väriastetta - vaalea, keskivaalea ja tumma. Armenialaiset pitävät vaaleista, mutta esim. oppaamme oli sitä mieltä, että tumma on kaikista maukkain. Ostin tuliaisiksi. Näissä pähkinöissä ei ole mitään säilöntä- tai muita aineita. Ja kylän naiset saavat näin taas hiukan lisää "suolarahaa".

[Rouva Hömötiainen]

Suolasta tulikin mieleen. Armenialaiset ovat hartaita kristittyjä. Armenia on ensimmäinen kristitty maa. Vaikka jossakin suomalaisessa lehdessä sen väitettiin olevan Georgia.

Armenialaiset käyvät kirkossa ahkerasti ja myös eläimiä uhrataan. Uhrieläin (kana tai lammas) viedään kirkolle. Pappi siunaa suolan ja suola laitetaan uhrieläimen suuhun. Sitten joko joku seurueen jäsen (esim. hääseurue) tai kirkon palvelija teurastaa eläimen. Eläimen lihaa ei saa grillata tai paistaa vaan se pitää keittää.
Vanhan tavan mukaan kana jaetaan kolmelle köyhälle perheelle ja lammas seitsemälle.
Satuin näkemään, kun kanaa vietiin uhrattavaksi. Eräässä toisessa paikassa se oli päästä karkuun, mutta saivat sen viime hetkellä kiinni.
En jäänyt enkä halunnut seurata toimitusta.

[mese]

Kiitos mielenkiintoisesta matkareportaasista, mukava tuolla olis käydä!

[Rouva Hömötiainen]

Eräänä päivänä teimme retken Armenian ainoalle suurelle järvelle, Sevan-järvelle. Se sijaitsee yli 2000 metrin korkeudessa, on suosittu kohde turisteille ja armenialaisille. Nyt vaan on niin, että kaikki rantatontit on myyty yksityisille, siellä ei ole enää mitään yleisörantaa. Sevan on kuuluisa maukkaasta kalastaan, jota armenialaiset kutsuvat "prinssien kalaksi". Kala on ymmärtääkseni siikaa.
Ja maukasta se toki olikin!

Muuten paikka ei minua miellyttänyt. Siellä oli rihkamanmyyjiä vieri vieressä.
Mutta sitten löysin erään matkamuistomyymälän, joka oli toisenlainen. Oppaamme kertoi, että se on varmaankin läheisen luostarin myymälä. Siellä oli paljon kirjoja, levyjä ja sellaista myynnissä. Kun menin sisään myymälään, huomasin jotain erikoista lattianrajassa. Joku eläin siellä liikkui.
Liian matala linnuksi, liian pitkä hiireksi.... mikä kummajainen!!!
Sitten se livahti pienestä rakosesta piiloon.
Jonkun ajan kuluttua se tulikin takaisin ja myyjäkin huomasi kiinnostukseni. Se oli jonkinlainen lisko, sisiliskoa pienempi. Myyjä oli ihana, hän ymmärsi kiinnostukseni pientä liskoa kohtaan eikä nauranut minulle, kun juttelin liskolle!
Muutenkaan hän ei ollut "tyrkyttävää" tyyppiä, kuten muut ns. rihkaman myyjät. Ostinkin häneltä Armenian kartan, yhden levyn ja tauluntapaisen, jossa on armenialaiset aakkoset.

Armenialla on ihan oma kieli - kuten muuten Suomellakin - jota siis puhuu kovin vähäinen osa koko maapallolla. Meidänkin pitäisi olla ylpeitä omasta harvinaisesta kielestämme!
Armenialla on myös omat aakkoset!

"........Armenialaisten kohdalla voidaan täydellä syyllä puhua vanhasta kirkosta, sillä Armenia oli ensimmäinen maa, jossa kristinuskosta tuli valtionuskonto. Se tapahtui vuonna 301. Satakunta vuotta sen jälkeen Mesrop Mashtots –niminen munkki — myöhempi Pyhä Mesrop — kehitti armenian kielelle 36-kirjaimiset aakkoset, jotka ovat edelleen jokapäiväisessä käytössä, kun armenian kieltä kirjoitetaan, kun sillä painetaan lehtiä ja kirjoja, tai kun sillä tehdään internet-sivuja.

Pyhän Mesropin piirtämiin kirjaimiin on sittemmin tarvinnut lisätä vain kaksi uutta merkkiä, joten armenian aakkosto koostuu nykyisin 38 kirjaimesta, ja jokaisesta merkistä on olemassa iso- ja pienikirjaiminen muoto. Kirjoitus etenee kuten meilläkin vasemmalta oikealle. Armenialaisessa kirjoituksessa merkitään konsonanttien lisäksi myös vokaalit itsenäisinä kirjaimina, kuten tehdään myös kreikkalaisilla, latinalaisilla ja kyrillisillä aakkosilla kirjoitettaessa. Eksoottisesta ulkonäöstään huolimatta armenialaiset aakkoset ja niihin perustuva kirjoitusjärjestelmä ovat siis meille tutumpia kuin esimerkiksi seemiläiset aakkoset, jotka kulkevat oikealta vasemmalle, ja joista itsenäiset vokaalimerkit puuttuvat. ......"

lainaus netistä.

[Rouva Hömötiainen]

Kävimme myös kuululla konjakkitehtaalla.

http://www.iltasanomat.fi/matkailu/uutinen.asp?id=1579491

Saimme maistella kolmea eri konjakkilaatua:
3, 10 ja 20 vuotta vanhoja. Minä tavallinen maalaistyttö en juuri eroa huomannut, mutta ehkä tuo kaksikymppinen oli hiukka pehmeämpää. Sillä nyt ei ole minulle suurtakaan merkitystä. Ostin tietysti tuliaisiksi yhden pullon - vain kymmenvuotista!

Ja Jarmolle taisi tulla mukaan pieni pullo!

Meitä oli siellä kaksi porukkaa, me suomalaiset ja sitten toinen iranilaisia - tai irakilaisia - hällä väliä.
He ihmettelivät kieltämme. Kerroimme olevamme Suomesta. He ihmettelivät, että onko meillä ihan oma kieli - siis emme puhu englantia äidinkielenämme.
Kehuivat kielemme olevan perin "romanttista". Ehkä se siltä kuulostaa toisten korvissa.

Tunsin kuitenkin olevani ylpeä pienestä kansastamme ja sen omaperäisestä kielestä.

No, kuinka konjakkilasi täytetään oikein?
Se on silloin juuri oikein täytetty, kun se kyljelleen pöydälle käännettynä ei valu reunan ylitse. Konjakki ulottuu juuri ja juuri reunaan, mutta ei valu ylitse.
Onko konjakki hyvää? Kun heilutat konjakkia lasissa, jos se valuu hitaasti ja hitaasti alas takaisin, on konjakki hyvää. JOs se taas valuu nopeasti alas, ei hjuva!
Kuinka myös voit tarkistaa konjakin laadun???
Ota konjakkilasi oikeaan käteen, kaada siitä tilkka vasemmalle kämmenelle, hiero kämmeniä yhteen - jos kädet ovat tämän jälkeen tahmeat, konjakki ei ole hyvää!

Armenialaiset pitävät konjakkilasia aina vasemmassa kädessä, sehän on lähinnä sydäntä.
Ei vaan sen oikeaoppinen heiluttaminen ja haisteleminen sujunut suomalaiselta oikeakätiseltä. Mutta väliäkö hällä!
Konjakki on konjakkia - en minä siitä mitään ymmärrä!

Armeniassa kasvatetaan paljon viinirypäleitä. Suuri osa valkoisista rypäleistä menee konjakin valmistukseen. Viinien ja varsinkin valkoviinin valmistus on vielä lapsenkengissä. Maistelimme sikäläistä Ijevan-valkoviiniä. Suomalaisenkin maun mukaan kehnoa. Mutta heillä on enemmän hallussa tuo vodkan ja konjakin valmistus. Hyvä niin!

[Jarmo]

 

[Mesis]

Kiitos mielenkiintoisesta matkakertomuksesta. (Siitä eläinten uhraamisesta en kyllä tykkää, mutta maassa maan tavalla.)

[Risto]

Minä en osaa sanoa mitään muuta, kuin, HYVÄ HÖMIS. 

[Rouva Hömötiainen]

Eläinten uhraaminen on heidän uskontonsa mukaista.

Myös kotieläinten pitäminen oli mielestäni aika kehnoa. Lehmä saattoi olla lyhyessä narussa tien vieressä, hiukka kuivaa heinää nenän alla...

No, en ota siihen enempää kantaa.
Eivät he eläimiään vihaa tai ole välinpitämättömiä heidän suhteensa. Onhan jokapäiväinen  leipä kiinni kotieläimistäkin.
Mutta kun elinolosuhteet ovat ankarat - ei siellä eläimilläkään ole luxusolot. Toivon vaan sydämessäni, että se naapuritalonkin koira, joka oli sidottu naruun, ei ehkä tiedä paremmasta mitään. Mutta sen katsetta en unohda koskaan.....


Arka aihe, josta en pysty puhumaan.
Mutta ne vuoret ja maisemat! Mutta - menemmekö me turistit sinne vaan ihailemaan maisemia - täytyy ymmärtää, että ne ihmiset elävät siellä jokapäiväistä elämäänsä päivästä toiseen, keväästä syksyyn ja talveen. Selvittävä on ja selviämisen keinot ovat aivan toisenlaiset kuin meillä täällä.
Olemme etääntyneet luonnosta jo niin kauas, että uskoisin, että harva suomalainen pystyisi siellä elämään vuodesta toiseen - ainakaan valittamatta!

[Rouva Hömötiainen]

Muuten, olettekos kuulleet tarinan Armenian synnystä?

Kun Jumala loi maailmaa, hän kompastui juuri Armenian kohdalla.
Hänellä oli syli täysi kiviä ja niin ne kivet putosivat maahan ja niin on Armenia täynnä irtokiviä.
Ja sitähän se on koko maa - kiviä ja kiviä, kiveä kiven päällä. Vuoristoinen Armenia, jossa alhaisinkin kohta on jo 400 metriä merenpinnan yläpuolella. Kyllä sen siellä huomasi, ilma oli ohutta ja aivan helposti hengästyi .
Sitä valittivat muutkin kuin minä