Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Luppakorva]

 [:´((]Voi mummi, miten mulla on sua ikävä, olit niin parasta, hellä ja lämminsydäminen
sain tänään kirjeen, joka sisälsi mummini aikoinaan 20 vuotta sitten kirjoittamat runot
nämä runot toivat mummini taas niin lähelle, sillä runoista henkii juuri mun oma mummi....

Muistakaa vanhempianne ja isovanhempianne
vielä silloinkin, kun he joutuvat vanhainkotiin tai sairasvuoteelle ja
vaikka he eivät enää ehkä pysty kommunikoimaan kanssanne, he
kaipaavat rakkaitaan joka hetki. Olen sen kokenut hoitaessani
kroonikoita Meilahdessa, joka äitienpäivä ja joulu, he saivat kukkasen
pöydälleen ja 5 minuutin lämmön tunteen rakkailtaan ja sitä seurasi
taas puolen vuoden ero heistä. Voitte uskoa, että nämä päivät eivät
olleet heille kuitenkaan ilon- vaan... surunpäiviä.

Äiti
Mökki harmaa laidas metsän
surullisna kyyhöttää.
Joskus ennen. siellä raikui,
äänet lasten pienoisten.
Äidin käsi hellä, pienoisia hoivaili
Vuodet vieri, maailma kutsui
syli äidin tyhjäks jäi
Eipä enää lapsen käsi
äidin kaulaan kiertynyt.
Vanhainkodin akkunasta,
äiti hyljätty nyt tähyilee.
Ehkä tänään, mun rakkaistani
joku heistä muistaa mua.
Kyynel vierii poskellansa,
rinnan täyttää kaipaus.
Aino Granlund

[Luppakorva]

ja toinen:

Kevään ihme
Tunteen oudon tuntee rinnassaan
tuo vanhus harmajapää
Hän aistii lämmön uuden sydämessään
niin outo kirkkaus ja valo
tuo hälle uutta elämää
Taas luonto talven pimeyden jälkeen
kevään ihmeellisen tuo
sä näätkö kuinka luonto-emo
sulle luonnon koristaa
Sua varten vanhus, se tuhlaa antejaan
Sä vaivut muistoihin armaisiin
lapsuutesi maisemiin
Ja saavut nuoruutesi unelmiin
kun kevät niille täyttymyksen toi
Nyt elät elämäsi iltaa, johon kevät ihana
taas kerran sulle lämmön soi
Sua kiitän luojani ihmeestä tästä
kun vielä kevään nähdä sain.
Aino Granlund (rakas mummini)

[Marleena]

Ajatuksia herättäviä ja koskettavia on nämä Luppakorvan mummon kirjoittamat runot.

[Marle]

Saima Harmaja:

Taottu sydän

Tuskan ahjossa kerran suli sydämeni kova hiljainen.
Sitä liekit löi, sen puhdisti tuli ja itse kuolema takoi sen.
Niin elämä: aseellas lyö, iske! Enää en murtua voi.
Minun sydämeni helisee moukarin alla,
mitä kipeämmin lyöt, sitä syvemmin se soi.

[Marle]

Ajatuksia herättäviä ja koskettavia on nämä Luppakorvan mummon kirjoittamat runot.

Niin on 

[telkkinen]

Paljon ajatuksia tuli myös minulle näistä Luppakorvan mummon runoista.
Oma mummo oli minulle hyvin tärkeä ihminen ja hoidin hänet loppuun asti,
joten kaipaus nousi pintaan näitä runoja lukiessani.

[Luppakorva]

Joo minunkin mummoni ja vaarini saivat loppuun asti kaikkien läheistensä huomiota.
He asuivat vanhuksille tarkoitetussa asuntomiljöössä.  Talot olivat yksikerroksisia
ja asunnot aivan ihania, eivät laitosmaisia. Joka viikonloppu oli joku siellä meistä käymässä.
Joskus tuntui, että meistä oli jo heille riesaa :)