Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Lisa]

Mainitsin jo joku aamu tuolla vapaalla puolella huonokuntoisesta närhestä. Näin sen päivällä, illalla ja illansuussa se oli ruokapaikan pihapiirissä ja jäi kyyhöttämään siihen. Pää oli täysin työnnetty kropan sisään, mutta havahtui ja lähti lentämään metsänreunaan noin puoli seitsemältä illalla. Lintu oli sairas,oliko se meidän vanha närhimme vai mitä? Yöllä oli pakkasta, enkä sitä nähny enää  aamulenkilläni. Mitä ihmettä vois tämmösessä tilanteessa tehdä? Seurata ja antaa kuolla vai riekkuu sen perässä ja yrittää pelastaa sen elämä? En mie tiedä, mut paha mieli!

[Jarmo]

 

[Sus]

Niin tulee paha mieli semmosesta ja rankkaa seurata... Niin kuin se miun töyhtötiainen viime talvena, joka kuoli lintulaudalle pähkinöiden päälle.  Ei siinä mitään oikein osaa tehdä. Niinkuin sen töyhtötiaisenkin kanssa, enhän mä etes tiennyt että se on sairas ja kuolemassa, seurasin vaan sen outoa käytöstä muutaman tunnin ja yhtäkkii hää ei enää liikkunutkaan.

[Mesis]

 

[Henri]

 

[Minni]

  Nyt mua alkaa taas itkettämään mun
viimetalvinen koukkunokka talitintti   

[Lisa]

Nyt taas iltapakkasen kuorruttamassa luonnossa , sain jonkunlaisen rauhan, että hyvä näin. Mutta, jos elämä ei olis elämisen arvoista,miks taistellaan ja rimpuillaan kuolemaa vastaan niin rajusti!? Linnut ym. kaikki kamppailee kuolemaa vastaan...jättää paljon arvailtavaa?!

[Jarmo]

voi kun osaisi vastata ja/tai tietäisi mikä on milloinkin parasta

[vieras]

Lisa pien´

Sävel: Liisa pien´ - Lili Marleen
(1942, alkuperäinen säveltäjä: Norbert Schultze, alkuperäinen sanoittaja: Hans Leip,
alkuperäinen suomennos: Kerttu Mustonen)

Sateenkaarisillan jälkeen portti on,
Elon loppuessa jäät suureen valohon.
Siellä me jälleen kohdataan,
Ja valon alla haastellaan.
Kuin ennen Lisa pien´,
Kuin ennen Lisa pien´.

Huomaa kaikki heti, sua katsoissaan,
Ett´  puoleens´ luonto veti, kun autoit sitä vaan.
Nähdä siell´ kaikki linnut saa, jos niitä täällä rakastaa.
Myös sinä Lisa pien´,
Myös sinä Lisa pien´.

Viimehuudon hetki liian pian saa, on sinne kaunis retki,
Siks´ nyt jo lähden vaan.
Linnut näin kuiskaa näkemiin, vaik´ tahtoisit ne luokses niin.
Jää hyväst´ Lisa pien´,
Jää hyväst´ Lisa pien´.

Askeleesi siellä, kauniin luontos myös,
Ne tuntee sinut siellä, ne jälleen muistaa työs´.
Kun sinä elät tavallas, sen valon alla rakastat.
Myös kerran Lisa pien´,
Myös kerran Lisa pien´.

Kerran sumuun häipyy, maa ja taivaskin,
Huulillasi säihkyy hymys herttaisin.
Luokses ne lentää, taivaltaa, jotk´ täällä sulta avun saa.
Sua kiittäin Lisa pien´,
Sua kiittäin Lisa pien´.

[telkkinen]

Kai se vain niin on,että meistä jokainen..ihmiset,linnut ,oravat ym muut elolliset,tulemme jokainen määränpäähämme aikanamme.Eli kuolema kohtaa.On surullista nähdä kuolemaisillaan oleva eläin kun on aivan ihmeissään mitä tehdä.Meille ihmisille ja lemmikeille sitä tapahtumaa yritetään jotenkin "hoitaa",vaan nämä luontokappaleet kohtaavat sen ihan yksin....
Ja taas tämä tutulta vaikuttava VIERAS on oivat sanat laittanut lohduksi...

[Lisa]

Luoja, miten kauniisti vieras tän loi! Kitoss...

[Mesis]

Kerrassaan ihana teksti Vieraalta.

[Parus Major]

Kuitenkin suhteellisen harvoin pääsemme näkemään jonkun linnun hiljakseen hiipuvan kuolemaan. Itse olen nähnyt lähinnä salmonellaan menehtymässä olevia lintuja tai ikkunaan lentäneen linnun kuolevan....
Aika vähän niitäkin.
Yhden salmonellaisen punatulkun toikkarointia oksalla joskus murehdin. Ja hetkeä myöhemmin se löytyikin kuolleena maasta.

Harvoin näille luonnonvaraisille linnuille voi mitään tehdä, varsinkin jos lintu "vain" käyttäytyy oudosti. Sen sijaan selvästi vahingoittuneita lintuja voi toimittaa oman paikkakunnan eläinsuojelijalle tai lintuharrastajille, jotka vastaa vahingoittuneiden lintujen hoidosta. He ainakin pystyvät antamaan arvion jos heille soittaa ja kertoo heille huolensa. Meilläpäin sellainen henkilö ainakin löytyy ja puhelinnumero on tallella kännykässä sitä varten.

Joskus kuitenkin pohdituttaa, mihin vanhat linnut "menevät" kuolemaan? Katoavatko ne luonnon kiertokulkuun luonnollisesti ravinnoksi ja tietysti maatuvat pian...?
Ihan oikeasti, suhteellisen vähän niitä näkee. Luonnollista sekin, tuo linnun kuolema, ihan niinkuin ihmisenkin elämässä
Jokaiselle luomakunnan jäsenelle, niin ihmiselle kuin linnullekin, soisi saavan elää terveenä.
Mutta niinhän se ei aina mene. Ihan oikeasti minua surettaa muutaman tuttavan ja ystävänkin taistelu sairauden kanssa...

Meni vähän ohi aiheen, mutta kuitenkin...

[Erkki K]

Lisa, surullista jos närhesi on kuollut. Voihan se vielä olla hengissä ja toipuakin, oli ilmeisen sairas. On hyvä muistaa, että maassamme kuolee vuosittain miljoonia lintuja. Esimerkiksi kevään poikasista vain noin 60 % selviää hengissä syksyyn asti. Ja pikkulintujen keski-ikä on vain muutama vuosi. Miksi sitten niin harvoin näemme kuolleita lintuja? Ne yksinkertaisesti pääsääntöisesti kätkeytyvät lopun ollessa lähellä.

[mammamia]

Voi Lisa, kuinka ikävää, jos närhesi on kuollut, ehkä se toipuu vielä....

Runoilija Lauri Pohjanpää kirjoitti aikoinaan kauniisti ja kunnioittavasti perhosen kuolemasta


Hautajaiset

Oli kaste viel` yli kukkien, kun kuoli päiväperhonen,
joka lensi tuokion vain....Niin niin.
Ja aamulla se haudattiin.

Koko ihanan päivän se elänyt ois...
jo aamulla piti sen pois.
On murhe saleissa ruohiston, surutaloon ystävät tulleet on.
Ja ne katsovat pientä vainajaa
ja sen siipien kultaa koskettaa ne hiljaa, hellävaroin,
ja kuiskaa äänin aroin, päät nyökkyen, silmin kostehin:
"Miten kaunis vieläkin!"

Surusaatto lähtee verkalleen
läpi heinien, metsän matkalleen.
Vaikk´ aurinko juuri koittaa, niin murheinen on taivas, maa,
sinikellot hiljaa humajaa,
surumarssia sirkat soittaa.

Tien varsilla vaiti on naapurit.
Kaikk´kasteen kirkkaat timantit kukat koruiksi arkulle antaa.
Sitä muurahaiset kantaa.
Havuneuloin peitetty on tie, joka vainajan viitaan vie.

Kas, pappi, suruperhonen,
jo vartoo ja vaihtaa jalkaa,
ja kuoro leppäkerttujen veräjällä virren alkaa.
Se aamun suuhun väräjää:
joku saattojoukossa nyyhkyttää
ja heinät murhein huhuu...
Shh...hiljaa, pappi puhuu -
Kaikk` katsoo ääneti hautahan ...
Ja turilaan, haudankaivajan,
- joka karski ja paljon nähnyt on -
käsi pyyhkii selkäpuolla pois salaa kyynelkarpalon:
"On kovaa niin aamulla kuolla!"
 
Minua perhosten ystävänä on runo aina syvästi koskettanut.