Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Marfa]

Vieraan Lisalle kirjoittama sanoitus on tosi hieno.
Kysyit Lisa, että pitäisikö mennä närhen perässä? Mitä sä pystyisit tekemään sen hyväksi? En tiedä miten teillä päin on luonnonvaraisten  eläinten hoitoon mahdollisuus. Meillä Hesassa on päivällä jotain parintunnin puhelinaika. <jos loukkaantunut/sairas eläin on tuon ajan ulkopuolelle, niin ainakaan apua et saa,
Toisaaltahan pitää miettiä, miten meidän ihmisten kuuluu puuttua luonnon kulkuun.
Viime viikolla hautasimme oravanpoikasen. Se oli niin pieni ja täynnä syöpäläisiä. Tuli kuolemaan meidän pihaan

[Mesis]

Mammamialta kaunis Lauri Pohjanpään runo.

[Lisa]

Kiitos kauniista sanoista. Närhi löytyi aamulla kuolleena metsän reunasta, ison puun juurelta. Se on nyt haudattu, eikä joudu ainakaan pakkasia enää kärsimään. Itkut on itketty, sen osalta kaikki tämä on nyt ohi.

[Vilukko]

Katselen tuossa lintujen ilakointia syömässä asettamiani aterioita ja mietin samalla, mihin ne vanhat ja sairaat linnut menevät kuolemaan. Eihän niitä näe missään. Autojen alle jääneet ja ikkunoihin lentäneet huomataan, mutta ei niitä kuolleita metsoja, riekkoja, varpusia, tikkoja ja muita näe kuolleina missään. Mihin ne paneutuvat, painavat päänsä viimeiseen sijaansa.. Osaako kukaan vastata, onko tutkimuksia aiheesta??

[Jarmo]

Samaa mietitään täällä ja moni muukin taitaa miettiä...
ei ainakaan omaa tietoa asiasta ole, ja varmasti taitaisi aika vaikea olla tutkia.

Ja taitaa ne maasta löytyvät kuolleetpikkulinnut ja isommatkin joutua äkkiä luonnon kiertokulkuun kun kettu tai supi tai muu isompi eläin osuu kohdalle tai sitten peittyvätpuun lehtien alle ja märäntyvät,hajoavat luontoon..

[Vilukko]

En kyllä ole nähnyt kettua tai supiakaan kuolleena metsässä, puhumattakaan isommista luonnonvaraisista eläimistä, missä ne ovat?? Jonkin poron luun olen nähnyt.. nehän ovatkin melkein kotieläimiä

[Erkki K]

Kuten jo aamuyön tunteina kirjoitin, kuolevat linnut kätkeytyvät, jos vain suinkin voivat. Maassamme pesii vuosittain noin 50 miljoonaa lintuparia. Jos jokainen saa keskimäärin neljä poikasta ja tutkimusten mukaan n. 60 prosenttia nuorista linnuista menehtyy syksyyn mennessä, niin pelkästään näistä nuorista linnuista tulee yli 100 miljoonaa kuollutta lintua. Ei niitä vain näy. 

[Mesis]

Olen ajatellut samoin kuin Jarmokin, että kuolleet linnut joutuvat luonnon kiertokulkuun. Aina se vaan tuntuu yhtä surulliselta, jos näkee sairaan tai ehkä jo kuolleen eläimen.

[talitintti]

Meille tuotiin 80 luvun alussa loukkaantunut nuori korppi. Se oli toimitettu poliisille ja he toivat sen sitten meille hoitoon (isä oli hoitanut muitakin luonnonvaraisia kuntoon), korpille laitettiin lentohäkki metsään ja sitä käytiin ruokkimassa ja hoitamassa niin ettei sama ihminen käynyt joka kerta ettei se olisi kiintynyt siihen yhteen. Parissa kuukaudessa korppi toipui ( sillä oli siipivamma ja haavoja) ja isäni päätti vihdoin päästää korpin vapauteen. Häkiltä oli kotiin vajaa kilometri. Korppi oli lähtenyt lentoon iloisesti raakkuen ja kun isä tuli kotiin niin korppi istui pihassa lapionvarrella
Se eli pihapiirissä monta vuotta ja oli ihan kesy. Nimenkin se sai, Kalleksi kutsuttiin. Kävi välillä jossain kauempanakin lentelemässä ja haki itse oman ruokansa mutta palasi aina pihaan ja välillä olkapäillekin istumaan ja kerjäämään makupaloja. Loppu oli kurja. Se oli lennellyt lähistöllä olevalla mansikkapellolla ja yrittänyt mennä tekemään tuttavuutta mansikoita keränneeseen naiseen joka ei tietenkään tiennyt että korppi oli ihan kesy. Nainen oli yrittänyt huitoa lintua pois ja lopulta hänen miehensä oli hakenut kiväärin ja ampunut "häirikkölinnun".
Sen jälkeen meille tuli supikoira. Pikatiellä oli jäänyt auton alle emo ja koko muu poikue paitsi tämä yksi rääpäle joka oli jäänyt siihen kuolleiden sisarusten ja emon lähettyville. Joku ystävällinen ohikulkija otti supin kyytiin ja vei poliisilaitokselle. Ja sieltä taas toivat meille. Supi sai nimekseen Iivana Julma. Iivana saatiin vahvistumaan ja lopulta oli senkin aika palata luontoon. Se lähti, katosi pensaikkoon kunnes parin viikon kuluttua se istui rappusilla. Iivana eli myös monta vuotta niin että välillä se oli pitkiäkin aikoja poissa ja taas ilmestyi pihaan. Se oli koiran (irlanninsetteri) kanssa hyvää pataa. Näin kerran ikkunasta kun koira oli syömässä ruokaansa niin pensaasta tuli Iivana ja meni samalle kipolle aterioimaan. 
Sitten eräänä syksynä se tuli viimeisen kerran pihaan, majaili siinä muutaman päivän ja lähti taas omille teilleen eikä ikinä enää tullut takaisin.
Näiden kahden lisäksi meillä oli hoidettavana mm yksi kettu, lukuisia oravia ja pikkulintuja ja yksi rusakkokin oli.
Kaikkiin niihin aina kiinnyin ja välillä on vieläkin tippa linssissä kun villejä ystäviäni muistelen. 

[Mesis]

Talitintillä on ollut eläinrakas koti. Tuollaista on aina ilo lukea. Sääli korppiparkaa, joka luotti ihmiseen.

[Jarmo]

Talitintiltä hienoja ja surullisia muistoja 

[Lisa]

Kyllä, surua on ollut talitintilläkin.

[talitintti]

Paljon surua mutta paljon enemmän kuitenkin iloa.

[Lisa]

Jep, näin on.