Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[mese]

Maakotka - Golden Eagle - Aquila chrysaetos on haukkojen heimoon kuuluva päiväpetolintu.



Maakotka on suurikokoinen, pitkäsiipinen ja pitkäpyrstöinen kotka. Sen siipien leveys on suunnilleen sama kuin pyrstön pituus. Maakotkan ja merikotkan erottaakin helposti pyrstöstä, joka merikotkalla on huomattavasti lyhyempi. Siivet kapenevat hieman ruumista kohti ja käsisiiven sisäosasta, minkä vuoksi siiven takareuna on loivasti S:n muotoinen ja lentosiluetti lajityypillinen. Selvimmin tämä piirre näkyy nuorilla kotkilla.



Maakotkan puvussa on hyvin tumman ruskea pohjaväri, josta kellanruskea tai vaalean punaruskea niska erottuu selvästi. Niskan värityksessä esiintyy jonkin verran muuntelua, eikä ikä ole sen perusteella yleensä kovinkaan hyvin pääteltävissä. Naaras on perusväriltään vaaleamman ruskea kuin koiras.

Maakotkan jalat ovat keltaiset ja nilkat höyhenpeitteiset. Nuorena nokka on mustahko, mutta muuttuu vanhemmiten keltaisemmaksi. Silmän värikalvo on nuorella linnulla ruskea ja vanhalla kellanpunainen.

Maakotka ääntelee vähän. Joskus se viheltelee valittavan kuuloisesti "klyyh", päästää kilahtavan kuuloisen äänen "kjak" tai kaklattaa hieman lokkimaisesti. Nuoret yksilöt ja naaraat saattavat piipittää ja kerjätä kaksitavuisella "pi-tjulp" -äänellä.



Suomessa maakotka pesii Lapissa, Maanselällä ja Suomenselällä, ja niiden parimäärä on vuoden 2008 laskennan ja arvion mukaan 460-480.

Suomen uhanalaisten lajien luettelossa maakotka on vaarantunut (VU), rauhoitettu ja erityisesti suojeltava laji. Sille on laadittu myös erityinen suojeluohjelma. Pesistä 44% sijaitsee erilaisilla suojelukohteilla.

Maakotkat ovat lihansyöjiä ja taitavia metsästäjiä, jotka elävät enimmäkseen riistalla. Ravinto koostuu lähinnä keskikokoisista nisäkkäistä ja linnuista. Tavallisia ravinnoksi joutuvia keskikokoisia nisäkkäitä ovat esimerkiksi kaniinit, jänikset ja maaoravat. Linnuista saaliiksi joutuvat yleensä erilaiset kanalinnut. Joskus maakotkat saattavat napata myös kaloja, käärmeitä, hyönteisiä tai jopa suurempiakin nisäkkäitä, kuten nuoria peuroja.


Kotkan pesä v. 2007

Maakotka rakentaa usein valtavan kokoisen risulinnan pesäkseen, joka elinympäristöstä riippuen sijoittuu yleensä joko vanhaan puuhun tai kallionkielekkeelle. Vuoristoisemmilla seuduilla kotka valitsee pesänrakennuspaikakseen mieluimmin jonkinlaisen kielekkeen tai halkeaman rosoisella kallioseinämällä. Suomessa tällaisia paikkoja on kuitenkin vähän, ja pesäpaikoiksi valikoituvat lähinnä syrjäseutujen jykevät petäjät tai muut vanhat ja kestävät puut.Pesää kasvatetaan vuosi vuodelta niin, että se saattaa saavuttaa jopa 2 metrin leveyden ja 3 metrin korkeuden.
Yleensä poikasia tulee vain yksi. Vastasyntynyt poikanen painaa vain noin 85 grammaa. Poikanen on pesäviipyinen ja sitä ruokitaan pesässä noin 65-80 vuorokautta (9-11 viikkoa). (Wiki)

Kotkakamera Pudasjärvellä

[zeener]

Ihana esittely, harmittavan havoin pääsee täällä etelässä maakotkaa näkemään, muutoilla joskus ja talvella.

[Jarmo]

  Hieno

[Erkki K]

Laitan tähän nyt yhden maakotkakuvan.  Nuori lintu. 

[Töyhtis]

Kiitokset hienosta maakotkaesittelystä Meselle 

Muutaman kerran olen päässyt ihailemaan maakotkaa.
Kerran tosi hienosti lensi maakotka suoraan pääpäältä aika matalalla 

[Anniina]

Hieno esittely ja kuvat Meseltä sekä Erkiltä 

Kerran Joutsenon Konnunsuolla pääsin seuraamaan, kun maakotka syöksyi hanhen kimppuun. Söi pitkään hanhea aivan silmien edessä ja siirtyi vielä huilimaan pariksi tunniksi penkalle.
Oli upea elämys vaikka hanhelta henki menikin.

[iihoo]

Meselle esittelystä. Kunpa joskus näkisi – jopa caameran läpi...
Hieno tuo Erkki K:n kuva.

[Jarmo]

Monta vuotta sitten tuli yhtenä talvena osallistuttua kotkien ruokintaan. (EI sovi herkkänenäisille, eikä aamu-unisille)
Lähtö oli aamulla aina aikaisin, silloin kun postikuskikin vielä nukkui ja takaisin tulokin oli vielä hämärässä ennen kuin muu liikenne on alkanut ja ennen kuin ruokinnalla alkaa tapahtua mitään, kaikki ruokahuolto oli tehtävä silloin kun varmastikaan ei lähistöllä ollut yhtään kotkaa.

Pikkupossut (n. alle 20kg) joita oli välillä, oli helppo heittää olkapäälle selkäpuolelle ja kantaa muutamia satoja metrejä metsäpolkua pitkin ruokintapaikalle ja sama uudelleen tarpeen monta kertaa.

Tietysti pikkupossutkin voi vetää pressulla samoin kuin isommat possut mutta jos ojia ylitettäessä isompi possu (painavimmat emakot taisi olla yli 200 kiloa) putosi pressulta pois ojaan, tuli aika monta hikipisaraa ennen kuin possu oli taas pressun kyydissä polulla.

Jos maa oli kurainen niin pienikin kuorma pressun päällä painoi ja liikkui huonosti, kun sentinkin lumikerros tai pieni pakkanen kevensi kuorman liikkuvuutta paljon, kurakelillä iso kuorma ei liiku yksin, pakkaskelillä saisi isompaa sikaakin liikuteltua sentti kerrallaan yksin, no vetämässä oli aina 2-3 henkeä joten liikkeelle possu lähti aina.

Merikotkan tullessa ruokinnalle ei juurikaan variksen, harakat tai korpit välittäneet ihmeemmin, mutta maakotkalle jostain annettiin tilaa paljon helpommin.


Maakotka ruokinnalla