Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[telkkinen]

Vuosia sitten lehdessä oli juttu, että koira oli Asikkalassa jäänyt
metsästysreissullaan kallioluolaan vangiksi.
Oli ilmeisesti kettua jahdannut ja kettu paennut luolaan ja koira perässä.
3 viikkoa oli isäntänsä käynyt luolan suulla huutelemassa koiraa vaan ei
saanut sitä pois tulemaan.Surkea
haukku ja ulina kuului luolasta ja se sai isännän laittamaan lehteen jutun
tapahtuneesta.No minun kotona isä sitä meille luki ja sehän oli itsestään selvä asia,
että sen jälkeen minä en antanut isälle
asiasta sielun rauhaa.Itkin ja vaadin, että mennään katsomaan jos me voitais
se pelastaa.Isä ja meidän koko
perhe lähti ajelemaan Asikkalaan. Ihan selkeästi muistan vieläkin, sen
ulinan ja vinkumisen mitä luolasta kuului,
ja sitten lähti se pelastus operaatio päälle.."isä sinä voit sen koiran
pelastaa".Eihän isä pystynyt kieltäytymään hommasta
kun lapsi sitkeesti vierellä vaati ja itki.
Niin isä kokosi metsästys seuransa-sekä työkavereita kasarmilta ja tekivät
pelastus suunnitelmansa ja lähtivät
koiraa pelastamaan. Pikku paukuilla räjäyttelivät tunnelin suuta
isommaksi...aamusta iltaan ja monena päivänä
ja pääsivät aina lähemmäksi ja lähemmäksi haukkumista ja ulinaa, joka
tosin vaimeni päiväpäivältä. Jos olisikin voinut
kunnon räjähteitä käyttää olisi kait homma hoidettu nopeammin, mutta
pelkäsivät että, koira pelästyy kovia paukkuja ja pakenee luolassa syvemmälle.
Viikon ahersivat ja saivat kun saivatkin koiran pois.

Isäni oli jo selvittänyt tutun eläinlääkärin kanssa, että miten koiraa ruokitaan kun se
pääsee vapauteen. Onnelliset omistajat noudattivat neuvoa ja saivat koiransa loistokuntoon
hyvällä hoidolla ja tarkalla ruokinnalla.

Isä palkittiin hienolla lautasella oiken Lahden Kennelpiirin puolesta ja ympäri Suomen maata tuli
kortteja meille kiitokseksi pelastus operaatiosta.Minun isä sanoi, että oikeastaan hänen pikkutyttönsä
ne kiitokset ansaitsee, että ilman hänen sinnikästä vaatimusta tuskin olisi tullut lähdettyä.
Että tälläinen tarina tuli lehtileikkeistä mieleen.Niitä on kellastuneina aika monta.

[Ikka]

Tämä oli hieno muistelo. Eläin on vähintäin yhtä arvokas kuin ihminen. Olisiko ihmistä jätetty samassa tilanteessa uikuttamaan ? Tuskin. Heti olisi aloitettu pelastaminen.
Kyllä lapsi voi olla niin oikeassa ja hieno se aikuinen, joka osaa lasta kuunnella. Lapsen omatunto voi olla vielä aivan puhdas. Lapsi osaa eläytyä toisen asemaan ja varsinkin eläimen, joka aikuisilta jää usein huomiotta. Ja tulee kaltoin kohdelluksi.
Upea tositarina !

[Sus]

Aivan upea tarina, telkkinen. Upea tosissaan!

[Sylvia]

Hieno tarina ja onnellinen loppu telkkisen ja hänen isänsä sitkeyden ansiosta  . Ja samoissa puuhissahan telkkinen on edelleen ,
viimeksi pelasti sen kissan puusta sitkeydellään.

[telkkinen]

No tälläinen olen ollut ihan kakrusta asti, on kyseessä eläin tai ihminen. aina iskee paniikki, että mitä MINÄ voin
tehdä asian eteen.

Luin kaikki artikkelit läpi ja tälläisen halusin vielä tänne laittaa.
Muistan kuinka isä ja muut pelastajat saivat näitä räjäytys aineita joiltain lahjoituksena ja ehkä sitä
tietoakin on sitten saatu miten niitä paukkuja laitettiin ja monessa muussakin asiassa.

Yleisön osasto kirjoitus tapaukseen liittyen.

 Sami pelastui

Varmasti monet tämän lehden lukijoista ovat suurella mielenkiinnolla seuranneet ja olleet mukana siinä traagillisessa
taistelussa, jota Suomen pystykorvauros Sami Asikkalan Särkijärvellä kalliopaaden vangiksi jäätyään kävi elämästään yli 4 viikon ajan.Viikon kestäneet kaivaukset ja räjäytykset johtivat, kuten jo olemma saaneet lukea, viime lauantaina iltapäivällä tulokseen ja Sami saatiin pelastetuksi tukalasta vankikolostaan.
Monet yksityiset henkilöt ovat kiireistään huolimatta uhranneet aikaansa ja jopa varojaan Samin pelastamiseksi. Tämä jos mikään osoittaa, että meillä vielä löytyy todellisia kennelmiehiä, joilla on pyyteetön halu auttaa hätään joutunutta erämiehen ystävää.Näille miehille, samoin kuin niille lukemattomille Samin ystäville,jotka kirjein ovat antaneet auliisti neuvonsa ja kokemuksensa pelastustyötä paikan päällä tehneiden avuksi on varmasti tässä yhteydessä kiitos paikallaan.

nimimerkki sivusta seurannut.

[Anniina]

Voi että miten hieno tarina   

[Anniina]

Olen ollut itse pienestä asti hyvin samanlainen kuin telkkinen. Näiden lintupolojen takia ajelen millon minnekin, jos ei kukaan lähempänä asuva pysty menemään. Kaverini aina sanoo, ettei kaikkia voi pelastaa ja olen siitä hyvin tietoinen, mutta jos minulle tulee puhelu, jossa pyydetään apua loukkaantuneelle linnulle, niin kuinka siinä voi sanoa, että "se on sellaista, kaikki ei selviä". Sama tunne minulla eli mitä minä voin tehdä.

Varsinaisia pelastustarinoita ei tule lapsuudesta mieleen, mutta tuli mieleen ensimmäinen kerta isäni kanssa metsällä. Lähdettiin jänismetsälle talvella ja näimme jäniksen. Isä sanoi minulle, että nyt ihan hiljaa ja tähtäsi haulikon kohti jänistä. Samassa kuuluu kamala parkaisu "Ei sitä saa tappaa  ". Jänis jäi ampumatta. Isän kanssa paisteltiin makkarat ja keskusteltiin siitä, että pääsenkö enää jatkossa mukaan. Pelastui se jänis ainakin meidän padasta  Ja pääsin mukaan jatkossakin, mutta ei tainnut itkut enää silloin auttaa.

[Töyhtis]

Hieno tarina Telkkiseltä 

[Mesis]

Hieno, hieno tarina, jolla onnellinen loppu. -Ja tämä tarina oli tosi. 

Hyvä Anniina, että et antanut isäsi ampua sitä jänistä 

[mese]

Hieno tarina!

[telkkinen]

Kyllä toi Anniinan tarina ihan itseänikin liippaa. Aika monet sorsat karkoitettiin isän ja metsämiesten pyssyjen edestä.
Loppujen lopuksi isä lopetti koko metsästyksen ja siihen on kyllä minulla  ollut iso osuus kun aina olin itkemässä
ja parkumassa, että niitä ei saa ampua ne kuolee.

[Pyyhältäjä]

Onnellinen loppu Telkkisen pelastuskertomuksessa  Kauan Sami siellä vankeudessa olikin selvinnyt, sitkeä koira ja sisukkaat pelastajat!

Anniinan jäniksen metsästystarina on myös hyvä 

Omiin pelastustarinoihin kuuluu leppälinnun pelastaminen lapsuuden kotitalon vintiltä, myöhemmin tervapääskyn pelastaminen kissan kynsistä ja kaksi kertaa olen irroittanut kalaverkosta sorsalinnun poikasen. Lapsena "pelastin" kaikki yksikseen kulkeneet kissat ja kylän koirat viemällä ne kotiin. Vanhemmat eivät tästä tykänneet 

[telkkinen]

Onnellinen loppu Telkkisen pelastuskertomuksessa  Kauan Sami siellä vankeudessa olikin selvinnyt, sitkeä koira ja sisukkaat pelastajat!

Anniinan jäniksen metsästystarina on myös hyvä 

Omiin pelastustarinoihin kuuluu leppälinnun pelastaminen lapsuuden kotitalon vintiltä, myöhemmin tervapääskyn pelastaminen kissan kynsistä ja kaksi kertaa olen irroittanut kalaverkosta sorsalinnun poikasen. Lapsena "pelastin" kaikki yksikseen kulkeneet kissat ja kylän koirat viemällä ne kotiin. Vanhemmat eivät tästä tykänneet 

Kyllä voin allekirjoittaa Pyyhältäjänkin kertomat ihan itseenikin. Samankaltaisuutta löytyy näissä eläinasioissa.

[Tiina]

Repe pelasti kerran haapanapariskunnan joka oli tarttunut kalaverkkoon.
Ja minä olin niin pöljä että pelkäsin niitä lintuja kun ne räpiköivät veneessä pelastuksen jälkeen. Olivat nimittäin aika väsyneitä kun olivat kai aika pitkään siinä verkossa kiinni olleet ja halusimme viedä ne vähän kauemmas verkosta etteivät takerru uudestaan kiinni.

[Sus]

Muistin tämän parin vuoden takaisen jutun, kun isäni kanssa osuttiin paikalle ja pelastettiin se mäyräkoira... tarina täällä:
http://www.ponttokamera.net/foorumi4/index.php?topic=14332.msg372263#msg372263

Oli hauvalle aika ihmepelastuminen, koska paikalla ei ollut ristinsielua, ja mäkin huomasin hauvan sattumalta, kun satuin vain jostakin syystä vilkaisemaan kävellessä taakseni...

Viesti n:o 41