Tenhon Vappu
Kyllä minä niin mieleni pahotin, ku se ryökäle ei tuonu mulle ees yhtään munkkia.
Ite kehu syöneesä het kolome. Ikävä ihminen se on. Yritti sitten minua lepytellä ja anto marjamysliä, jugurttia, omenaa ja juustoo. Seki oli sitä laihempaa versiota. No pitänee olla hyvillään, ettei Hessu-Henkselipöksy ollu laittanu mulle terveisiä. Saattais olla henkiriepu löyhässä sen kans. Onneks se ei ollu kuulemma kotona.
Se on kylän kovin kolli ja varmaan sillä on myös kylän kovin k.... Oon oottanu, että millon niitten rappusille alakaa tulemaan pahvilaatikoita pentuja täynnä, tai postilootaan elatusapuruokkoja. Siihen malliin se on koko kevvään juossu. Turpa rutussa käyny välillä kotona syömässä ja taas takasi tanterreelle. On se sitten kumma mikä siinä römpsässä on niin ihanoo, että sen perässä pittää juosta päivä- ja yökaupalla... Ja tapella ihtesä verille.
Nyt se oli lähteny kavereitten kans hiiripaariin. Naapurin pikimusta Topi oli sen hakenu. Eikä oo senkoommin näkyny. Maanantaina Topin kans tullaan tieten syltäkaulaa hoilottaen, tien laijasta laetaan, kaulassa serpentiinit ja hännänpäässä ilimapallo. Päässä vappuhattu. Ja haestaan niin sillille, siin sillille, että YÖK. Huonolla ruokahalulla ollaan ja leikittään hirmusta kankkusta. Maataan ja haestaan ja juuaan hirveesti vettä. Välillä yökättään. Montakohan pentulootaa sitä ilimestyy niihen rappusille helluntain tietämillä.
Ihmettelleepi Tenho Urmas