Päivää!
Olipahan hieno aurinkoinen viikonloppu, Kolun pihasta tuli 25 pihapinnaa.
Kuuntelen Lomaradiota ja naurattaa kun siellä kuuluu usein tuttu ääni, mun pikkuserkku puhuu aika monessa mainoksessa. Hän on esimerkiksi se Erkki jota vaimo toruu kun hän ei ole muistanut hakea naapurista tuoleja lainaksi anopin synttäreille.
Eilen käytiin siskon kanssa sairaalassa äitiä katsomassa, äitienpäiväkortti vietiin mutta kukkia ja lahjoja ei teholle voi viedä. Äiti oli juuri saanut kipulääkitystä ja oli unelias ja aika tokkurainen joten en oikein tiedä tunnistiko hän meitä.
Viime viikolla luultiin jo että äidin tilanne oli ihan toivoton, munuaiset ei oikein toimineet, verenkierto ei toiminut ilman tukilääkitystä ja hengityskin oli koneen varassa. Lisäksi kehossa oli yleistulehdustila, ns. sepsis joka on usein ikäihmisille kohtalokas. Mutta kuin ihmeen kaupalla tila alkoi perjantai-iltana kohentua ja munuaiset alkoi toimia paremmin ja tulehdusarvot laskea. Lauantaina olivat illalla ottaneet hengityskoneestakin pois. Nyt siis näyttää että äiti saattaa selvitä tästä leikkauksesta, vaikka edelleen teho-osaston hoitajat muistuttaa meitä siitä että mitä tahansa voi vielä sattua.
Ja sittenhän, jos äiti tuosta leikkauksesta toipuu, edessä on joka tapauksessa vakavan sairauden tutkimuksia ja hoitoja. Ja se arveluttaa kuinka äiti niistä heikkokuntoisena selviää. Tämä leikkaus oli siis vain tähän väliin tullut ikävä vastoinkäyminen jota ilman olisi ollut paremmat lähtökohdat tuon varsinaisen sairauden hoitamiseksi. Ollaan siskon kanssa päätetty että kerrotaan ensin äidille ja sitten vasta muille siitä mikä sairaus hänellä on, joten sen takia en halua sitä täälläkään mainita.