ainakin joidenkin mielestä, iberianuunilinnulle kävi näin: (Lintuverkosta poimittu)
Lintubongareiden ahneus ja piittaamattomuus johti Suomen ensimmäisen
iberianuunilinnun
tuhoon Pyhtään Ristisaaressa. Tiistaina löytynyt lintu lauloi hyvissä
voimissaan
reviirillään aina keskiviikon iltapäivän puolelle saakka. Tilanne muuttui
nopeasti
ison bongarilauman (60 henkilöä) saapuessa saarelle. Sen jälkeen linnulla
ei ollut
enää hetkeäkään rauhaa, sillä jokainen halusi saada otoksen
harvinaisuudesta kameran
muistikortilleen. Jos lintu katosi, se saatiin nopeasti esille soittamalla
sille sen
laulua. Tämä jo yksistään on yleensä hyvin stressaavaa linnulle.
Bongareiden mukana paikalle saapui myös lintujen rengastaja (jätän nimen
mainitsematta), jonka tarkoituksena oli pyytää lintu verkolla tarkempia
tutkimuksia
varten. Iberianuunilintu saatiin nopeasti verkkoon jälleen sen laulua
soittamalla.
Linnusta otettiin tärkeitä mittatietoja ja pieni näyte dna-analyysia
varten. Näillä
toimenpiteillä ei linnuille yleensä aiheudu mitään vahinkoa, koska lintujen
käsittelyssä on rengastajilla tarkat ohjeet. Nyt lintua kuitenkin
tutkittiin ja
kuvattiin täysin sääntöjen vastaisesti jopa puolisen tuntia. Sivummalla
tapahtumia
seuranneet saaressa olleet muutonhavainnoijat kertoivat linnun käsittelyn
olevan
suoranaista brutaalia retuuttamista! Lisäksi lähes jokaisen paikalla
olleen bongarin
täytyi saada edes jonkinlainen lähikuva kädessä olevasta linnusta, olihan
kyseessä
merkittävä suurharvinaisuus.
Seuraukset olivat dramaattiset; lintu oli vapaaksi päästettyä aivan
uuvuksissa. Se ei
sen koomin enää pystynyt lentämään saatikka laulamaan. Vielä illan
hämärtyessä,
nelisen tuntia tapahtuneesta, iberianuunilintu lymyili pienen pensaikon
maanrajassa
yrittäen juosta vilistää alati sitä jahtaavia bongareita pakoon. Asiasta jo
huomautettiin paikalla olleille ja eräällä alkoi jo käämit palaa; suora
huutokaan ei
bongauskiihkossa olevia ojentanut. Lintu oli jo niin huonossa kunnossa,
että sen
selviämistä yön yli ei pidetty enää mahdollisena.
Tähänkö on tultu? Onko millään enää väliä? On vain oman edun tavoittelu
muista
bongareista, lintuharrastajista ja bongattavasta tahi kuvattavasta linnusta
piittaamatta. Tapauksesta ei voi syyttää varsinaisesti yksittäisiä
henkilöitä mutta se
asettaa kyseenalaisen asemaan koko bongariyhteisön. Ja suurelle yleisölle
lintubongari
on kuin kuka tahansa lintuharrastaja, joten harmaa varjo voi seurata itse
jokaisen
kiikaroijan yllä.
Bongareiden käytös oli täysin edesvastuutonta. Bongariliitolla on tarkat
ja selkeät
ohjeet bongaustilanteissa käyttäytymiseen. Siinä yksiselitteisesti
kielletään lintujen
tahallinen häirintä. Tapahtunut tullaan käsittelemään Bongariliiton
työvaliokunnassa,
mutta myös rengastajan vastuu tullaan punnitsemaan, koska niin ikään lintujen
rengastajilla on tarkat ohjeet.
Silloin kun Ristisaaresta löytyi Suomen ensimmäinen balkaninuunilintu,
sitä bongattiin
paljon, mutta kaikki osasivat käyttäytyä. Lintu viihtyi paikalla toista
kuukautta ja
kaikki halukkaat pääsivät sen näkemään. Miksi linnun ei annettu nyt olla
rauhassa ja
seurattu sitä häiritsemättä? Sekin olisi voinut laulaa reviirillään
pitkään ja kaikki
halukkaat olisivat sen voineet käydä bongaamassa. Onko se nyt niin
helvetin tärkeätä
saada jokainen rari kiinni ja hyppysiin? Rengastustoimiston tulisi
yksiselitteisesti
kieltää yksittäisten rarien pyynti. Jokaisesta paikalla pysyvästä rarista
saadaan
nykyisin niin paljon aivan huippulaatuisia kuvia sekä tarvittaessa myös
ääninäytteet
niin, että lintua tarvitsi sen enempää häiritä, joten se pitäisi riittää!
Bongariliiton tulee ottaa tiukempi linja ja ohjeistaa toistamiseen
bongareiden
käytöstä bongaustilanteissa. Jos on ennen osattu käyttäytyä, miksi ei enää?
Ainakin Ristisaaressa täysin allapäin olleet vakiohavainnoijat päättivät
iltanuotion
ääressä, että enää ei saaressa olevista suurharvinaisuuksista laiteta
viestejä. Jos
muut lintuasema- ja ulkosaarikohteet seuraavat esimerkkiä, niin pitkässä
juoksussa
tällainen bongareiden piittaamattomuus bongaus- ja kuvaustilanteissa voi
kääntyä heitä
vastaan.
Kaiken kaikkiaan ei voi muuta sanoa kuin: surullista.
Terveisin
Mikko Pöyhönen
Tämän viestin saa laittaa muihin verkkoihin!