Hurjin ja hurjin..... onnettomuus kuitenkin. Viime talvena "lensin" linja-autossa
monta penkkiriviä eteenpäin ja päädyin selälleni sellaisen korokkeen päälle.
Selkäni oli niin kipeä, että kolmeen viikkoon en voinut istua ollenkaan. Onni onnettomuudessa oli, että
en esim. halvaantunut enkä lyönyt päätäni, vaan se pysyi pytyssä.....
Tämä kaikki vain sen vuoksi, että nousin juuri seisomaan paikaltani, kun linja-auto lähti omaa pysäkkiäni
edeltävältä pysäkiltä. Oli liukas keli ja auto lähti tosi vauhdikkasti liikkeelle ja samalla kääntyi 90 asteen kulmassa seuraavalle kadulle.
Tästä opin, että enpä nouse etukäteen, vaan istun kiltisti omalle pysäkilleni asti, vaikka sitten
se hidastaakin auton aikataulua.
Milloin itkit viimeksi?
