Elämän tarkoitusta... olen kyllä. Ennenvanhaan sitä oltiin oravanpyörässä, kiirettä piti, piti myös saada sitä ja tätä yms. Elämä meni ohi ettei oikein huomannutkaan.
Nyt kun olen jo vanhempi (nooh, kuitenkin yli 50 vee)
ja sairauksia yms on tullut, sitä alkaa oppia että elämäntarkoitus taitaa olla elää mahdollisimman hyvin. Nauttia perheestä, luonnosta, terveydestä, ystävistä. Yrittää siis elää niin hyvin että tämän elämän voisi antaa vaikka toiselle. Oho, tulipa tekstiä
. Vaan varmaan jummarratte mitä tarkoitan.
Kääk, poika tulee syömään ja isänpäiväkahville tyttökaverinsa kanssa vasta iltapäivästä.
Jokos teillä on kakku syöty, vai miten on muistettu isää. Puhelimella, kynttilällä haudalla vai kuinka on isänpäivä alkanut?