Tänään oli mukava päivä, kun kävimme Puurijärven lintutorneilla. Lintuja ei näkynyt kuin lokkeja ja muutama sorsa. Tosin meillä ei ollut kiikareitakaan, kun ne ovat kaupunkikodissa. Kamera oli, ja otin jokusen kuvan.
Matkan varrella oli kaunis Kauvatsan kirkko. (Vinossa taas. Silmäni varmaan ovat jotenkin kierossa
)
Tästä lähdettiin kävellen. Sinne oli näin hyvä tie.
Ja siellähän se jo näkyykin.
Tällaista maisemaa sieltä sai ihailla.
Kaukana näkyi lehmiä laitumella.
Ihan tornin vieressä kasvoi kuusi, jossa oli paljon uusia käpyjä. Olisinpa tullut tänne silloin, kun olivat pieniä ja kauniin punaisia.
Kuvasin ylhäältä alatasanteelle......
.....ja vielä alemmas. Alarapulle asti
MURKKUJA!!!!! Voitte arvata, että tein sadan metrin ennätyksen mennen tullen. Onneksi niitä ei ollut ylhäällä asti. Päätin, että tuohon torniin en enää mene. Mietin, että miksi on tehty lintutorni juuri metsämuurahaisten polulle?!?!?!?
Autolle mennessämme poikkesimme vielä matalammalle katselupaikalle. Tämä on taas ihan suttukuva, mutta tykkään tästä niin, että voisin tästä tehdä vaikka taulun seinälle juuri tuollaisena suttuisena ja tuon värisenä.
Outo maku minulla
Tässä toinenkin kuva samasta paikasta kuvattuna.
Jatkoimme matkaa toiselle lintutornille. Sieltä lähti ihana pitkospuupolku, jonne emme kuitenkaan tällä kertaa menneet.
Pitkospuut olivat tupasvillan ympäröimänä.....
.....sitä oli ihan sikin-sokin
Kaikenkaikkiaan hieno ja onnistunut reissu, vaikka lintuja ei näkynytkään. Sen totesin, että luontoihmiset ovat iloista ja ystävällistä väkeä. Tuntemattomat tervehtivät, kun tulivat vastaan.