Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Hannu]

Terve  pitkästä aikaa!

Mitä kuuluu !

Minäpä kerron mitä täällä.
Anteeksi pitkästä tarinasta.

Aloitetaan vaikka viime torstailta.
Olin käymässä varrella virran ja siinä touhutessa juolahti mieleen, että tarkistanpa vielä kerran pöllöjen pöntöt. Olin käynyt pöntöillä pitkin kevättä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, vaikka olisi myöhästynyt pesintä.
Suuntasin ensin ylävirran viirun pöntölle.
Pesäpuuta lähestyessä normaalit kuuntelut ja ympärille vilkuilut ja hiljaiselta vaikutti.
Siirryin pönttöpuun juurelle ja otin käteeni risun jolla oli tarkoitus kevyesti raapia kuusen kylkeä ja siten matkia näädän ropinaa.
Juuri kun nostin risun ylös kuulin kuinka pikkulinnut varoittivat vaarasta ja näin silmäkulmasta vilahduksen liikkeestä ja samalla pamahti.
Viirupöllö täräytti täysillä korvalliselle ja nousi takaisin tähystysoksalleen läheiseen koivuun.
En ollut tajunnut tarkastaa niin korkealle missä pöllö nyt istui.
Hamuilin korvallistani ja tunnustelin repsottaako korva tai tuleeko verta paljonkin, kun tälli oli niin kova.
Ei verta eikä muitakaan vaurioita ja pöllökin kierteli jo kauempana, eikä uskaltautunut enää lähietäisyydelle.
En jäänyt pitemmäksi aikaa häiritsemään emoja.
Seuraavaksi päiväksi sovittiin paikallisen rengastajan kanssa uudesta häirintäreissusta pöllöjen kotiin.

Uusi päivä ja uudet kujeet.
Asianmukaisin suojavarusteisiin sonnustautuneina sitten kohti pöllöjen reviiriä.
Nyt emo varoitteli jo kaukaa. Pöllö ei kuitenkaan enää halunnut tehdä sinunkauppoja, vaan pysytteli jo kauempana.
Virittelimme tikapuut pöntölle ja rengastaja kaivoi pöntön uumenista yhden jo lähes lentokykyisen pöllölapsen.
Tämä pesueen ainokainen sai muistoksi tapaamisestamme elinikäisen kihlarenkaan nilkkaansa liittomme merkiksi ja me poistuimme paikalta. Ei se taida meidän tavoistamme välittää, joten se siitä liitosta.

Rengastaja lainasi kiikareitani ja kierteli vielä lähimetsät valkoselkätikan pesän löytymisen toivossa.
Tikoista oli ollut havaintoja talven mittaan.
Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja rengastaja vääntäytyi autoonsa ja suuntasi kotiinsa. Oli kuulemma mentävä aamuvuoroon ja kellon viisaritkin näyttivät jo länteen.
Minä jäin patsastelemaan sillalle ja pian verkkokalvolle piirtyi jotain mielenkiintoista.
Kiikarit salamana silmille ja eikös okulaariin osunut virtavästäräkki. Ei voi olla totta. Kännykkä esiin ja soitto rengastajan perään.
Varovainen utelu takaisin tulosta, täällä on virtavästäräkki. Ei siinä enää yövuorokaan painanut, kun kaveri tuli soratie ropisten takaisin.
Aikamme lintua tiirailtuamme täytimme asiaankuuluvat pumaskat ja sitten kotiin.
Kun en osaa sanoa ei, niin taas seuraavaksi päiväksi olikin jo sovittu erään lintukuvaajan kanssa virralle menosta. Nyt virtavästäräkkiä kuvaamaan.

Taas uusi päivä ja ne kujeet.
Ei löytynyt enää kuin virta ja pelkkiä tavallisia västäräkkejä.
Kävimme alavirran suunnalla kuvaamassa pikkulokkien lentonäytöstä niiden saalistaessa virrasta kuoriutuvia päivänkorentoja.
Kuvat purkissa sitten takaisin ylävirtaan.
Juuri ohittaessamme erään rantapökkelön kuulin kummallisen rääkäisyn ja vilkaisin äänen suuntaan.
Paikalta pakeni jokin tikkalintu joka laskeutui vastarannan leppään. Kiikarit esiin ja lintu varmistui valkoselkätikaksi.
Tikalla näkyi selvästi olevan nokka täynnä toukkia. Niitä roikkui nokan molemmilta sivuilta. Lintu jäi päivystämään leppään.
Vetäydyimme hieman taaemmaksi, koska arvelimme olevamme hyvin lähellä pesää. Eikä kauaa tarvinnut odotelle, kun tikka palasi puuhun josta se aiemmin äänekkäästi pakeni.
Emo suuntasi pökkelön latvassa olevalle kololle ja ruokki suuaukolle tulleen poikasen.
No jopas nyt on tuuria kertynyt oikein kasapäin.

Tänään taas virralle ihmettelemään ja kuvaamaan.
Heti pihaan tullessa huomasimme syreenien kukilla kaksi ritariperhosta ja kamerat esiin ja sarjatulta päin perhosia.
Heti kohta huomioni kiinnittyi kimalaiseen, jonka kevyenoloisesti keikkuva lento ei ollut kimalaisen lentoa. Ei tuo ole kimalainen ajattelen ja katson tarkemmin. Se on paikallinen kolibri, Ruusuruohokiitäjä.
Vaikea on saada kunnon kuvaa tuosta rauhattomasta kulkijasta, mutta on se nyt kuitenkin dokumentoitu.
Päälle vielä kierros niityillä ja muutaman pakollisen kukkakuvan jälkeen on aika lähteä hyvillä mielin kotia kohti.

En uskalla enää huomenna lähteä varrelle virran.

Ja tämä tarina on tosi.

Hauskaa kesää !

T: Hannu

[pia58]

Hieno tarina. Kiitos ja hyvää kesää sinnekin päin 

[mese]

Hyvä juttu, kuvat vain puuttuvat  (ko en ennen usko ku näen  )

[Sus]

Hannulla on tuo kerronnan lahja. Juttu tempasi mukaansa ja oli IHAN pakko lukea.

[Punarinta(Pettirosso)]

Olipas taas niin mukava lukea Hannu sinun kirjoitustasi.Olenkin ihmetellyt kun ei ole näkynyt sinua pöntöllä.
Kiitos mahdottoman paljon elävästi kerrotusta tapahtuma ketjusta tapaamisesta lintujen ja rengastajan kanssa.
Oikein hyvää kesää ja kirjoitteleppa taas kun jotain kivaa ja yllättävää tapahtuu 

[Kaarin]

Olipa niin mukavaa kerrontaa Hannulta, että mukaansa tempas heti viime torstaista lähtien. 
Tilannekuvat jäi puuttumaan.   Oisivat kruunanneet kertomuksen. 

[Tiina]

No jo on Hannulla ollut hyvää tuuria. Kiva kertomus, mun mielestä ei aina tarvi olla kuvia jos kertomisen lahja on hyvä niinkuin Hannulla on. Mielikuvitusta peliin niin kyllä niitä kuvia tapahtumista silmien eteen tulee .

[Marle]

 

[Jarmo]

 

[Hannu]

Joo poissa oon ollu, vaikka joskus välillä olen täällä käynyt kurkkimassa.

Ken ei usko, niin ei maha mittää.
En edes yritä todistella muille mitään, itsellenihän minä luontokokemuksia kerään ja saan niistä hyvää mieltä.
Jos kerron kokemuksistani muillekin, niin niistä saa ottaa irti sen mitä niistä itse kullekin on otettavissa.
Kaikki eivät syystä tai toisesta pääse kulkemaan ja kokemaan ja ajattelenkin jutuillani tuovan jotain positiivista näidenkin ihmisten arkeen.
Vaikka kirjoittelenkin harvoin, niin jos joku on saanut pienenkin ripauksen hyvää mieltä, niin silloin olen onnistunut tarkoitusessani.
Kritiikkiäkin saa aivan vapaasti esittää, sillä useimmin juuri niistä oppii. Pelkät kehut riittävät narsisteille.
Tiedän, etteivät viittauksenne puuttuvista kuvista ole pahantahtoisia, enkä niitä sellaisiksi kokenutkaan.
Kunhan tässä selittelen kuvien puuttumisia. Ei milläänn pahalla, vaan paremminkin hyvällä.

Ensinnäkin, kuvaan RAW-moodisssa ja ennenkuin kuvat näkyvä muillekin, on niille tehtävä liuta toimenpiteitä.
Ensin ne on jollakin RAW-konvertterilla mahdollisen kevyen käsittelyn jälkeen käännettävä johonkin katseltavaan muotoon.
Ylensä tuo muoto on jiipeggi. Sitten konvertoinnin jälkeen kuvat vielä käsitellään jollakin kuvankäsittelyohjelmalla esim. fotarilla.
Nettiä varten kuvat on vielä pienennettävä ja tietenkin tallennettava "tulenkestävään kassakaappiin" (Ulkoinen levyasema).
Sitten vielä näytille saattamiseksi kuvat pitäisi laittaa johonkin kuvapankkiin ja kaikille näkyville.
Itse vierastan yksityisyyteni esillepanoa ja tietojeni jakamista tuntemattomille.
Kuvausreissuilla yleensä kertyy materiaalia aika paljon ja näin kiireiseen kesäaikaan en aina ehdi käsitellä kuvia, vaan tallennan ne sellaisenaan muistikortilta suoraan ulkoiselle levyasemalle ja käyn kuvat läpi myöhemmin.
Tässä näitä syitä, eli selityksiä.
Kelpaako?

[Hannu]

Piti kysymän vielä, että saakos tänne laitettua kuivia suoraan ilman ulkoista serveriä?
Silloin voisin jonkun kuvan tänne sujauttaakin.

[mese]

Kelepaa kelepaa! Rawille kuvaan itsekin, ja hyvää mieltä itselle, mutta myös toisille, joilla ei ehkä ole mahdollisuutta kokea näitä mukavia luontoelämyksiä. Jakamalla omat kokemukset toisten kanssa saa tuplahyvänmielen ja sille toisellekin jotain.
Kerronnallinen eli sanallinen kuvaus on eräs taidemuoto, josta tykkään myös. Aina ei kaikesta saakaan kuvallista dokumenttia.
Yksityisyys on mennyt jo eka digikuvan julkaisun jälkeen, että se siitä.  

Mukavia kuvausreissuja edelleen ja mieluusti näitä lukee tälläkin foorumilla!

ps.. kyllä tuolla lisätoiminnot jutulla saa pieniä (80kt) kuvia laitettua suoraan, laatuhan siinä kärsii mutta dokkarina.

[Hannu]

Kuten mese mainitsit, niin ekan kuvan jälkeen ei ole paluuta.. annetaan periksi.
Tässä muutama juttuun liittyvä kuva, toivottavasti näkyvät.
Ei nuo ole hääppöisiä, mutta esim virtavästäräkistä piti saada dokumentti.
Lintu oli arka, enkä halunnut hätyyttä sitä, joten kuvausmatka oli liian pitkä kunnolliseen otokseen
Ruusuruohokiitäjä oli kuten kerroinkin aika rauhaton veijari eikä sen kuvaaminen ollut helppoa.
Virtavästäräkki
Ruusurohokiitäjä
Ritariperhonen
Isäviiru ( kävi sanomassa päivää)
Viirun lapsi (vasemmalla)
valkoselät kotikolollaan

[Crys]

     Näin valkoselkätikkoja rengastaneena erityisesti mieltä lämmitti tuo tikankolon löytyminen. Talvella läskiruokinta pystyyn ja tikat renkaisiin, sielläkin voi joku muu lintu tuon parin lisäksi liikuskella 

[Punarinta(Pettirosso)]

Kiitos Hannulle kuvista...ihana katsella kun itse en kuvaile...