Minä kun oon jo aikapäiviä sitten alakanu ellää puol päivää kerrallaan. Mitä sitä ny ahnehtimmaan.
Totesin siskolle, että taas on yks päivä vähemmän. Hän kysy silimät suitsinrenkaina, että MIHIN? Sanoin, että kuolemmaan. Mitäpä tässä muutakkaan ootettavvaa on.
Siitä tulikin mieleen, että tännään on yhden syöpään kuolleen tuttavani siunauspäivä. Rauha hänelle ja kevyet hiekat. Patologian laitokselle.
Anteeksi Hömis, että kirjotin tämmöstä sinun iloisten asioiden ketjuun, mutta kun tuntuu nyt just tältä.