Apuipanoille
Minä se järjestin tänään isännälle vähän juhannusaattoajelua.
Lähdin käymääna kaupassa viimehetken tuoreostoksilla ja samalla poikkesin kotona ottamassa muutaman pioninkukan maljakkoon. Siellä kun niitä ei kukaan ole katselemassa.
Jätin auton rappujen eteen, siinä seisottaminen on kielletty, on samalla pelastustie. Sallittua vain tavaroiden tuontia ja noutoa varten. Muuten pitää ajaa parkkipaikalle. No en ottanut käsilaukkua mukaani sisälle, käänsin siksi oven lukkoon kun kuitenkin menin talon toisella puolella olevalle pihallemme. Otin keittiöstä sakset ja sitten kävin ne kukat hakemassa.
Tarkistin että terassin ovi tuli hyvin lukittua ja lähdin ulos. Tarkistin myös etuovella sen tulleen varmasti painettua kiinni. Otin jakkuni rintatastusta avaimet....
![[:-I]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/3.gif "Hmmm..")
tai siis aioin ottaa...... ei mitään. Siellähän ne olivat keittiön työpöydällä.
Onneksi kännykkä oli, tavallisuudesta poiketen, taskussa. Usein sekin on siellä käsilaukussa, joka oli siellä lukitussa autossa.
Sitten vaan soittamaan isännälle. Sydän syrjällään oottelin vastataanko, tiesin että aamupäivän ohjelmassa on juhannuskoivujen hakua oven pieliin. Huh, huh, onneksi oli juuttunut lukemaan päivän lehteä ja juuri aikeissa lähteä ulos. Kännykkä on silloin aina sisällä, ei sitä pihahommissa tarvita.
Seuraava jännitysmomentti olikin asuntoauton kääntäminen tosi märällä lilluvalla nurmikolla.
Onnistui sentään ja vartin kuluttua sain avaimeni sisältä ja pääsin autoon.
Loppu hyvin kaikki hyvin.
Onneksi asuntojen välimatka on vain n. 18 km.
