Tuskinpa minäkään itse olisin kristallikruunuja ostanut, mutta tuo kuvan kruunukin on perintöä, isänpuoleisten isovanhempieni kotoa Helsingin Puistolasta. Kruunu on jostakin 60-luvulta, joten en mitenkään raatsinut siitä luopua ja nyt tykkäänkin siitä kovasti kun se kiiltää ja loistaa. Hiukan siinä on vikaa, yhteen lampunkantaan jos laittaa lampun niin polttaa sulakkeen.
Olkkarissa mulla on Maria -Teresia kristalikruunu, se on äidin peruja. Sen "muodistin" silleen että poistin varjostimet ja laitoin pelkät kierrekynttilälamput.
Verhot on ihan Anttilan tarjouksesta valmisverhot, mutta tuo väri natsasi niin hyvin, että sen takia ostin. Jonkunlainen verhokappa tuohn täytyy vielä teettää, kun niitä ei oikein nykyään löydä valmiina.