Näin tänä aamuna kamalan unen. Olin hereillä vähän ennen kuutta, mutta en viitsinyt vielä nousta, ja sainkin unen päästä kiinni. Unessa olin tyttäreni kanssa kävelemässä hankea pitkin (tytär oli unessa ehkä joku viiden vanha). Oikealle lähti latu, jota pitkin tytär meinasi mennä. Sanoin hänelle, että emme voi sinne mennä rikkomaan kenenkään latua. Läksimmekin sitten toiseen suuntaa. Edessämme oli jyrkkä kallio, jossa oli kielekkeitä. Tytär kiipesi kuin orava suoraa kallionseinämää kielekkeelle. Minäkin pääsin yhdelle. Tytär oli minua ylempänä ja sanoi, että tule nyt tänne vaan. Sanoin, että enhän minä, vanha ihminen pysty sinne kiipeämään. Koko ajan oli kamala tunne, että putoamme kalliolta alas. Yhtäkkiä tytär hyppäsi yläkielekkeeltä samalle tasolle kuin missä minä oli, mutta horjahti, ja putosi pää edellä rotkoon. Minä pelästyin kamalasti ja ajattelin, että sinne kuoli, ja tuskan tunne oli valtava. Sitten alkoi kuitenkin kuulua alhaalta itkua, ja siihen heräsin. Voitte arvata, että olin onnellinen, että se oli vain unta.
