Haperot on helppoja valmistaa ja hyvän makuisia
Niitä ei tarvitse ryöpätä, mutta mielestäni ensin ryöppäämällä ne maistuvat paremmilta. Kiehutan noin 5 minuuttia, kaadan siivilän läpi ja huuhtelen sienet kylmällä vedellä. Sen jälkeen pakastan sopiviin annoksiin tai paistan sellaisinaan pyöreinä "pihveinä" molemmin puolin pannulla (voissa), suolaan ja maustan. Kun sienet pilkkoo ennen paistamista, saa hyvän sienikastikkeen tai (juustoisen) keiton.
Keltaisissa haperoissa on usein muita helpommin toukkia, mutta ovat hyviä ja nimeltään koivuhapero.
Pahanmakuinen ja syötäväksi kelpaamaton on tulipunahapero. Se on aika pieni sieni, lakki on kirkkaan punainen ja heltat ja jalka on vitivalkoiset. Kasvaa omien havaintojeni mukaan soiden laitamilla ja kosteikoilla sammaleen seassa.
Tuossa aiemmin linkittämässäni Sepon sienioppaassa on hyviä kuvia kaikenlaisista sienistä ja varmistuskuvia voi hakea netistä ja sienikirjoista, kun tietää sienen nimen.
Täälläkin on vähän sieniä, vaikka on välillä sadellutkin. Oli heinäkuussa sen verran pitkä sateeton kausi, että maa taitaa olla vielä liian kuiva sienille, eikä ne oikein tykkää, jos on kylmää ja jo monena yönä mittari on käynyt alle viiden plusasteen. Vaan onhan tässä varmasti vielä aikaa sienienkin kasvaa ja me poimijat ollaan turhan kärsimättömiä