Toisaalta joku on näinkin kirjoittanut: Itserakkaus on syvämmälti katsoen elämän kaikkein hienoin anti. Kaikki loistokkaat teot suoritetaan yksinomaan sen aloitteesta. Jokaisen olisi opittava imartelemaan itseään ja sallittava itserakkauden ja omahyväisyyden pesiytyä sopivassa määrin sisimpäänsä. Jos sen sijaan onkin täysin tyytymätön itseensä, ei kykene saamaan aikaan mitään suurta tai yleensä suorittamaan jotain sellaista, jota voisi sanoa arvokkaaksi.
Kirjoittaja varmaan ollut narsisti ![Näyttää kieltä [:-P]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/13.gif)
Uskoisin niin. 
Nou. Tässä sekoittuu kaksi aivan eri asiaa. Yllä oleva kirjoitus on mielestäni hyvä ja pitää paikkansa. Tuo ei ole narsismia alkuunkaan, vaan hyvää itsetuntoa.
Narsisti EI rakasta itseään aidosti ja pohjimmiltaan. Ennemminkin hän on jäänyt lapsuudessa vaille rakkautta ja tuntee itsensä huonoksi - alitajuisesti. Jotta ei tätä tuskallista tunnetta joudu kohtaamaan, hän ikäänkuin mielessään kääntää asian päinvastaiseksi, omana ainoana puolustuskeinonaan. Alitajuisesti. Hän on luonut narsistisen illuusion, jotta itse jotenkin selviytyisi.