OK! Siis kukka.
Laitan tähän silti hyvän kuvauksen narsistista, jonka kerran kopsasin eräältä keskustelupalstalta:
Raimo Mäkelän kirjasta Terve mieli.
MOT
Lapsen tavoin luonnehäiriöinen on täydellisen itsekeskeinen: hän näkee kaiken vain omasta näkökulmastaan.
Hänen "rakkautensa" kohdistuu kokonaan ja yksinomaan häneen itseensä. Hän on narsisti. Hän ei pysty asettumaan toisen asemaan. Hän on kykenemätön käyttäytymään isällisesti, äidillisesti ja sisaruksellisesti. Hän ei sulje toista syliinsä, ei tule toisen rinnalle tueksi, ei eläydy empaattisesti toisen tuntoihin, ei myötäelä toisen iloja ja suruja, ei ainakaan aidosti eikä pyyteettömästi.
Luonnehäiriöinen on suuri lapsi: hän ei osaa tehdä selkeää eroa oman itsen ja ulkomaailman välillä.
Hänellä on mahtava käsitys itsestään.
Hän on omasta mielestään hyvä kaikessa, mitä hän tekee, suoranainen yli-ihminen ja teräsmies ("superman"), myös hengellisesti. Hän pitää kykyjään, moraalista moitteettomuuttaan ja hengellistä paremmuuttaan kiistattomina. Tämä asenne tulee esiin ennemmin tai myöhemmin, viimeistään silloin, kun joku uskaltaa epäillä hänen hyvyyttään. Hänen mielikuviensa maailmaa hallitsee oman itsen ja omien saavutusten ihaileminen.
Siksi hänen arvostelukykynsä on heikko. Hän ei kykene vastustamaan sisimmästään nousevia tunneyllykkeitä vaan toimii niiden mukaan välittömästi. Todellisuudessa hän on tiedostamattomattaan auktoriteettia tarvitseva lapsi, joka huutaa itselleen vanhempien rakkautta ja näiden asettamia rajoja. Koska hän kuitenkin on aikuinen ja hänellä on siten aikuisen velvollisuudet ja oikeudet, häntä ei varsinaisesti tai ainakaan julkisesti voi kohdella kuin lasta. Jos niin tehtäisiin, hän kokisi sen loukkaavaksi. (Paavo Väyrynen
)
Hän esiintyy auktoriteettina ja on autoritaarinen.
Demokratia on hänellä korkeintaan keppihevonen ja omien pyrkimysten verho mutta ei itseisarvo. Hän käyttää sitä vain omaksi hyväkseen, jos voi.
Kuinkahan moni avioero on itse asiassa pako luonnevikaisen ja narsistisen aviopuolison pitkään jatkuneesta ja päivittäisestä sorrosta? Sorrettu aviopuoliso on tällöin lyöty henkisesti täysin lyttyyn tunnekylmän sortajan toimesta; täysin viaton uhri on aivan varmasti kokenut itsetuntonsa poljetuksi ja koko ihmisarvonsa riistetyksi, ja tästä on sitten seurannut jopa vuosikausia jatkunut syvä, ehkä parantumatonkin masennus?
Kirjoittaja
Aihe: Mitä teen? Huomasin, että mieheni on narsissi! (Luettu 402 kertaa)