Ollaan oltu koko viikko Iitissä mökillä loman vietossa. Aluksi tuntui että eihän siellä ole mitään lintuja, mutta sitten alkoi tapahtua
. Järvellä on kyllä ollut koko ajan kuikkia ja sorsia ja kerran nähtiin laulujoutsenperhe kolmine poikasineen.
Pihassa ei tosiaan aluksi nähty juurikaan mitään lintuja, punarintojen tiksutusta kuului kyllä useastakin paikasta, mutta nekin ovat niin arkoja etteivät juurikaan näyttäydy. Lähdettiin sitten kävelylenkille hiekkatietä pitkin ja siellä tavattiinkin jonkun matkan päässä sekaparvi pikkulintuja, oli ainakin pyrstötiaisia, hippiäisiä, sinitiaisia ja pajulintujakin. Hippiäinen ilahdutti erityisesti, sillä en ole nähnyt hippiäistä pariin vuoteen.
Pikkuhiljaa alkoi pihastakin sitten löytyä lintusia, palokärki asustelee ihan likellä, punatulkut viheltelee ja sitten on tietty räksiä ja mustarastas, sinitiaisia ja eilen illalla Repe säikäytti lehtokurpan maasta lentoon.
Eilen olikin sitten muutenkin huippupäivä. Illansuussa mentiin rantaan makkaraa paistamaan ja Repe huomasi jyrkällä rantakalliolla harmaahaikaran, siellä se lämmitteli ilta-auringossa. Istuskeltiin siinä rannassa kun oli niin kaunis ilta, ja sitten huomattiin että kuuluu tikan ääntä ja että se jopa lensi läheiseen puuhun. Nostin kiikarit silmille ja katsoin lintua enkä voinut uskoa silmiäni. Isohko tikka jolla vaalenpunainen alaperä ja pitkittäisviirukas rinta ja selässä valkoiset poikkijuovat. Päätä en kunnolla nähnyt, mutta jo noiden tuntomerkkien perusteella päähän iskostui että se on VALKOSELKÄTIKKA. Olin ihan varma tunnistuksesta, mutta silti iski epäusko, piti ihan Anniinalle laittaa viestiä uskon vahvistamiseksi
. Joten näin hienoissa merkeissä alkaa mun Iitin mökin pihapinnojen keräily
. Olin illalla niin onnellinen että en meinannut saada unenpäästä kiinni.