Kiitos teille taas kaikille lämpimistä ajatuksista, kyllä ne kantaa ja jaksaa menemään eteenpäin.
Olen aina täällä kotona ja perheen keskuudessa sanonut ja tehnyt selväksi sen että tämä ei saa
vaikuttaa meidän normaaliin perhe-elämään mitenkään vaan eletään ihan tavallista arkea eikä mua saa
kohdella sairaana eikä mitenkään erkoiskohteluin. Mutta kyllä minun on pakko nyt tunnustaa että vaikuttaa
se, keskittyneisyys on heikentynyt, tilalle on tullut hajamielisyys ja asioiden moneen kertaan tarkistelu.
Mutta olen suunnnattoman onnellinen siitä, että tämä ei sanottavasti ole vaikuttanut siihen, että joku
vieras ihminen heti huomaisi, että mua jokin vaivaa, mitä nyt vähän kortisoni turvottaa
![[:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif "Hymyilee")
(turhamainenko),
no joo, vai vaakanainenko
Totta iskee sitten taas huono omatunto siitä että olen jostain pienestä ihan turhamaisesta asiasta onnellinen,
saanko olla, millä oksalla se "mörkö" istuu ja milloin se romahdus tulee.
Ajatuksia olis vaikka kuinka paljon pyörimässä tuolla päässä ja niistä on tarve puhua ja purkaa, mutta mulle on
kuitenkin helpompi niistä kirjoittaa, niinpä aukaisin itselleni illalla blogin jonne voin niitä sitten kirjoitella.
Ei siellä vielä mitään ole mutta ajatuksen kanssa sitä sitten rakentelen.
Jopas tästä tuli taas pitkä ja vaikeselkoinen, en tarkoita tätä valitukseksi, nää nyt on mun ajatuksia ja
näillä mennään eteenpäin
Jaksellaan, hymyillään ja ollaan onnellsia elämän pieneistä hetkistä
