Onneksi kuumeilu ja vuoristotauti meni ohi sopivasti ennen kävelyä ja ihmeen kevyesti machu picchun retki meni, normaalin väsymyksen lisäksi ei muita oireita ollut.
Huikaisevien maisemien lisäksi vaelluksen jossain 3000 metrissä opas sanoi "jarmo" ja sitten jotain englanniksi kun oli pieni maisematauko ja selän takana olikin sitten vihertävä kolibri jota sai ihailla parin metrin päästä ja kuva ja lähemmäs ja kuva ja lähemmäs ja lopulta pikku zoomilla kuva jostain 30...40 sentistä...

Eikä macchu pichuakaan voi unohtaa.
Nyt Nazcassa ja huomenna pikkukoneella lentelemään autiomaahan
