Huomenta!
Olen vieläkin sen eilisen shown lumoissa, kyllä kannatti mennä. Ja Repekin tykkäs. (eilisessä ketjussa enemmän tunnelmia)
Eilen siivosin liinavaatekaappia, tai paremminkin järjestelin, ja siellä oli muutaman rikkinäinen tai pinttynyt keittiöpyyhe joissa oli kuitenkin kauniit kirjaillut monogrammit, joten en olis raatsinut heittää niitä pois. Sitten keksinkin idean, mulla on ollut pitkään sellainen pitkänomainen valokuvakehys (seinälle ripustettava) jossa on alekkain paikat neljälle pienelle valokuvalle. En ollut oikein keksinyt, että mitä kuvia siihen laittaisin ja nyt keksinkin, että laitan siihen nuo monogrammit lasin alle näytille. Nyt siinä on äitini ja mummini kirjailut kauniisti esillä keittiön seinällä.
Mitähän sitä tänään, no ei välttämättä mitään. Kirjastosta täytyisi kyllä hakea yksi varaus, Jari Tervon Leyla.
Miten pääsis eroon syyllisyydentunteesta, jos ei jonain päivänä saa mitään tähdellistä aikaiseksi. Miten meidän ikäluokan naiset on opetettu liian tunnollisiksi. En oikein usko, että tämän päivän nuoret koskaan osaa tuntea näitä tunteita, nykyisin laiskottelu on ihan sallittua. Ennen se oli pahe ja nyt sen oppiminen on työn takana, ainakin mulla.
