Ihan ehdottomasti olen naamakirjassa - eikä ole minkäänlaista aikomusta poistua, jos mitään aivan maata mullistavia ei tapahdu. Enkä edes sano sitä puolustellen siellä olemisiani. Minun mielestäni siellä on mahdottoman mukavaa. Kivaa on täälläkin, mutta vähemmälle täällä käynnit mulla on viime aikoina jääneet. Jo aikoinaan kirjoittelin tänne kausittain, ja vaikka naamakirjassa olen jatkuvasti kirjautuneena, en sinnekään koko aikaa ole kirjoittelemassa. Kova kirjoittelemaan olen kyllä; pidän kirjoittelusta, jos joku ei sitä ole huomannut...
Ja mielestäni ainakin Susu ja Muru ovat sanoneet täällä sen oleellisimman naamakirjasta. Kaikki on itsestä kiinni; mihin rajan vetää, mitä kirjoittaa, mitä vastaa, miten kirjoittaa ja mihin kirjoittaa. Siellä vain, kun on itse sen "piirinsä" valinnut, voi kirjoittaa vapaammin perheasioista ja henkilökohtaisista asioista yleensäkin. Ihan kaikkea en minä ainakaan sielläkään kertoile, mutta aika vapaasti elämästäni kyllä. Noihin kiertäviin kysymyksiin en vastaa koskaan ja jopa poistan sellaisen, jos sivulleni ilmestyy. Mutta ihmeellistä on, että joistakin esimerkiksi jonkun pelin kautta tulleista kavereista on ajan mittaan tullut minulle ihan todellisia ystäviä. Susu taisi sanoa samaa... Jännä ilmiö tuo. Mulla kylläkin menee niin päin, että monien sukulaisten kanssa on nimenomaan sovittu, että naamakirjassa emme viestittele, vaan vain kasvotusten ja puhelimitse. Ainakin tyttäreni haluavat pitää naamakirjassa sen oman reviirinsä ilman ketään sukulaisia, ja ymmärrän sen kyllä.
Ehkä tuossa naamakirjassa minusta on mukavinta juuri se, että melkoisen avoin siellä voi olla; ei siis kirjoittaa pelkällä nimimerkillä ja ajatella koko ajan, josko tuosta ja tuosta jutusta voisi kirjoittaa... Ja koskaan mistään siellä kirjoittamastani tai tekemästäni en ole kärsimään tai katumaan joutunut. Joo, on siellä yksi tosi kelju juttu: Kaikkea kivaa ei ehdi millään näkemään ja ei siis pysty kommentoimaan kaikkea, mitä taatusti haluaisi kommentoida!
No tää siis mun kokemuksistani. Itse kullakin omat kokemuksensa. Ja jokainen siis vetää rajansa itse.
