Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Kaija]

TIISTAI 4.10.2011
GALAPAGOS, GENOVESA

Rankan yön jälkeen ihana ankkuripaikka tulivuoren kraaterissa!
Lintuharrastajan paratiisi. Ennen aamupalaa jo 3 uutta lintulajia.
Aamiainen klo 7. Lähtö saarelle kumiveneillä klo 8. Kuvattiin lintuja jo kumiveneestä matkalla kohti Prinssi Philipin portaita, joille rantauduttiin
http://galapagos2009.wordpress.com/day-by-day-activities/galapagos-adventures/genovesa-prince-philips-steps/

Saarella pääsi kuvaamaan lintuja tosi läheltä. Piti suorastaan varoa, ettei tallaa niiden päälle. Kertakaikkisen mahtava paikka!
Kun palattiin paatille, kuultiin, etä poreallas on täytetty. Käytiin tietysti hetki lillimässä siellä ennen lounasta!
Iltapäivän teemana oli saada kuva red-billed tropicbirdistä. Todella haastava kuvauskohde!
Pasi kävi vielä ilapäiväretkelläkin, mutta mä jätin sen väliin.

Illallinen oli klo 19. Sen jälkeen paatti lähti liikkeelle, ja hirveä rynkytys alkoi taas. Pasilla meinasi tulla huono olo. Mentiin aikaisin sänkyyn. Yö oli taas aika kamala, mutta sujui jo paremmin kuin edellinen.





Mä kuvittelin, että Prinssi Philipin portaat olisivat aika komeat! Pieleen meni arvaus!




Linnut eivät juuri pelänneet; saati väistäneet polulta!














Laivan perässä oli mukava paikka päivystää.






Kraaterissa




Fregattilinnut eli KAAPPARIT eivät viitsi itse saalistaa ruokaansa, vaan ryöstävät ahkerampien lintujen saaliit. ahdistellaan punajalkasuulaa

[Kaija]

5.10.2011
GALAPAGOS

Oli hienoa herätä, kun ankkuria laskettiin klo 2.50, ja rynkytys loppui.
Aamiainen klo 6.40. Rantautuminen Bartolome-saarelle tuntia myöhemmin. Jätin retken väliin ja hoitelin lintulistoja. Pasi reippaana kävi retkellä ja otti mukavia maisemakuvia.

Illalla klo 22 oltiin Puerto Ayoran edustalla. Osa henkilökunnasta lähti maihin, kun ovat saarelta kotoisin.


Meinaa tekniikka pettää. Koitan kuitenkin saada kuvia esille.


















Viimeinen ilta laivalla.



Tämä kaveri on joskus oleskellut muutaman kuukauden Suomessa. Aika hieno pipo!

[Kaija]

TORSTAI 6.10.2011
GALAPAGOSILTA QUITOON

Herätys klo 6. Aamupala ja rantautuminen satamaan kumiveneillä ja bussilla liikkeelle.
Käytiin jollain ranchilla, jossa oli villejä ja vapaita (?) jättikilpikonnia. Hiukan tietysti tuntui oudolta, kun "villit ja vapaat" ovat valinneet oleskelupaikakseen ranchin takaniityn! Mutta olihan ne aika vaikuttavan kokoisia otuksia!

Kilppareiden jälkeen käytiin kurkistamassa tulivuoren kraateriin ja saatiin sieltä reissun viimeinen uusi lintulaji samalla.
Sitten bussilla lautalle ja lautalla yli Baltran saarelle ja bussilla lentokentälle. Baltran lentokenttä on mukavan avoin ja alkeellinen paikka. Kaikki meni sujuvasti eikä esim läpivalaisuja ollut ollenkaan, vaan käsimatkatavarat avattiin ja kenttähenkilökunta tarkasti ne.

Tamen koneella lennettiin Guyagilin kautta Quitoon. Sitten bongattiin vapaa taksi. "Hotel Plaza Sucre?" "Si si!". Osoitettiin meitä 4 henkilöä, 4 isoa matkalaukkua ja 4 reppua. "Si si!"
3 matkalaukkua takakonttiin, joka sitten sidottiin narulla kiinni. Viimeinen matkalaukku takapenkille Matin ja Kaijan syliin. Lähdettiin liikkeelle ja sitten selvisi, että kuski ei puhu sanaakaan englantia, eikä tiedä, missä Hotel Plaza Sucre on. Niin, me taas ei osata espanjaa kuin pari hassua lausetta!

Ensimmäistä kertaa koko reissun aikana tuli hiukan epätoivoinen olo. Ensin kellään meistä ei ollut edes hotellin osoitetta, mutta sitten mä muistin, että olin laittanut sinne aiemmin sähköpostia ja vastaus oli kamerarepussa. Osoite siis löytyi (no, Pasi muisti myöhemmin tallettaneensa sen kännykkään ja Kaija H. kirjoittaneensa muistivihkoon...)  ja seuraavissa valoissa kuski kaivoi silmälasit esiin ja lopulta hotelli löytyi sateisen iltapäivän alkaessa hämärtyä.

Plaza Sucre on ihan mukava hotelli Quiton vanhassa kaupungissa. Nettisivuista poiketen siellä ei sitten kuitenkaan ollut ruokaravintolaa eikä edes baaria, vaan meidän piti lähteä etsimään ruokaa kaupungilta. Hotellin pojan neuvoilla löydettiinkin aivan ihana Hasta la vuelta, Senor!-ravintola alle kilometrin kävelymatkan päästä.
http://www.hastalavuelta.com/


Puerto Ayoran edustalla aamulla



Tällainen ihanuus löytyi meidän paatin vierestä:



Mä inhosin meidän opasta siitä hetkestä, kun se ekan kerran avasi suunsa. Jotenkin äärettömän vastenmielinen tyyppi. Sille oli muuten viimeisenä iltana omat tippi-kirjekuoret....   Tuo hattupäinenheppu siis kyseessä!





Jättikilppari ja laiha poika




Matkalaukut kuljetettiin lautan katolla



Baltran lentokentällä



Illalla Quitossa

[Kaija]

PERJANTAI 7.10.2011
QUITOSSA

Vapaapäivä! Tarkoitus oli nukkua pitkään, mutta herättiin kadun ääniin. Aamupalaa oli tarjolla hotellin 4. kerroksessa. Quito on tosiaan sen verran korkealla, että muutaman kerroksen kiipeäminen sai läähättämään niin, että siellä jo olevat Matti ja Kaija kysyivät, että ollaanko tehty pitkäkin lenkki vai vain kiivetty portaita! 
Aamupalan jälkeen otettiin kartat esiin ja lähdettiin kävelemään. Käveltiin vanhan kaupungin keskustaan, jossa edellisillan ravintolakin on. Siinä on myös presidentin "linna". Ja mielettömän upea katolinen kirkko, jossa oli valokuvaaminen kielletty.

Kauempana näkyi iso katedraali, jonne suunnistettiin seuraavaksi kapeita katuja. Se ei ollut sisältä yhtä koristeellinen, mutta käytiin katsomassa sekin. Kaija H. bongasi kartasta vielä puolen tusinaa kirkkoa, mutta Pasi oli nähnyt edellisenä päivänä taksista Kentucky Fried Chickenin ja määrätietoisesti ohjasi kulkua siihen suuntaan. Ensimmäinen KFC nähtiin jo tulopäivänä ja Pasi kesti korianterilla maustetut ruoat ajattelemalla tätä viimeistä päivää ja KFC:n rapeaksi paistettuja kananpaloja. No, valitettavasti ne oli aika löysiä ja mauttomia, mutta tulihan niistäkin maha täyteen!

Viimeiseksi suunnattiin kohti käsityötoria. Sitten otettiin taksi ja palattiin hotelliin pesulle ja iltapäivälevolle. Taksi ei taaskaan tiennyt hotellia, mutta saatiin sovittua kyyti siihen meidän lähitorille, josta käveltiin loppumatka. Quitosta varoitellaan, että se on suurkaupunki ja rahoista kannattaa pitää huolta. Olin pakannut rahat, liput ja passit vyötärölle ja paidan alle tarkoitettuihin pussukoihin ja avoimessa olkalaukussa oli vain kartat ja vesipullo. Käveltiin kapeaa jalkakäytävää; minä viimeisenä, kun joku aavistus sai mut katsomaan olan yli: pikkuinen, ehkä 12v tyttö oli työntänyt kätensä kassiin. Mulkaisin vihaisesti ja jatkoin matkaa. Kun katsoin taakseni, tyttö oli hävinnyt kuin maan nielemänä!

Illalla käytiin taas Hasta la vueltassa syömässä. Muutaman Bacardi-Colan jälkeen hotellilla vielä kuppi kahvia ja nopea nettiyhteys ennen nukkumaan menoa.

[Kaija]

LAUANTAI 8.10.2011
ECAUDORISTA KOHTI SUOMEA

SUNNUNTAI 9.10.2011
PALUU KOTIIN

Heräsin jo ennen kelloa. Noustiin 5.30 valmistautumaan lähtöön. Varsinaista aamiaista ei siihen aikaan vielä ollut tarjolla, mutta saatiin mustaa pikakahvia, jugurttia, suolakeksejä ja mehua.
Kaksi taksia tuli hakemaan meidät 6.30 kentälle.
Aika sujuvasti selvittiin kaikista muodollisuuksista, mistä iso kiitos Matin ja Kaijan kokemuksille omatoimimatkailusta!
Pasi oli jo muutaman päivän tuskaillut ylipainoisen matkalaukun takia ja ounastellut, että ihan varmasti hänet kuulutetaan avaamaan matkalaukku kentällä. Koskaan ennen tästä asiasta ei ole edes ollut puhetta. Ja niinpä aavistukset osuivatkin oikeaan: sekä Pasi että Matti kuulutettiin. Sillä välin huumekoira talutettiin muutamaan kertaan meidän penkkirivin ohi. Onneksi kaikki oli kuitenkin kunnossa.

Bonairella ei tällä kertaa päästykään ulos jaloittelemaan, mutta aika hyvin huumori riitti paluumatkaankin. Onneksi oli sähkötupakat. Amsterdamissa oltiin kieltämättä aika väsyksissä, kun koko matka oli tavallaan "päiväaikaa" eikä taidettu juurikaan nukahtaa. Ja jo siinä hiukan kiristyi pinnakin, kun siellä kentällä lähimpään tupakkapaikkaankin oli puolen kilometrin kävely! Ja heti kentälle saavuttua oli parinsadan metrin välein kaksi turvatarkastusta, jossa piti riisua vyöt jne.
Saatiin kuitenkin ostettua pussillinen tulppaaninsipuleita ja aika kului aika nopsaan.

Viimeinen pätkä Helsinkiin lennettiin KLM:n Cityhopperilla. Se oli matkan 13. lento-osuus ja mua kieltämättä hiukan pelotti. Kyllä tuntui hyvältä, kun kone oli turvallisesti Helsinki-Vantaalla!!!
Hesassa kaikki sujui suht jouhevasti ja saatiin nopeasti matkalaukut ja päästiin KOTIIN! Matkalaukkujen purkamisen jälkeen ei oikein ollut muuta vaihtoehtoa, kuin mennä omaan sänkyyn muutamaksi tunniksi nukkumaan; ei niin väsyneenä jaksanut edes käynnistää pyykkikonetta!

[Kaija]

Reissun loppuyhteenvetona sen verran, että Kontikin linturetki oli rankka, mutta antoisa. Ensimmäisellä Etelä-Amerikan matkalla olisi ollut aivan turha kuvitella retkeilevänsä ominpäin. Lintuja ei ainakaan olisi löytynyt. Lintujen suhteen oli vaikeaa, kun aluella on niin paljon ihan erityyppisiä lajeja kuin missään muualla, missä ollaan käyty. Antpitta, antbird, antwren jne. Opas suhtautui ymmärtäväisesti, ja sanoi ennenkin nähneensä linnustajia, jotka ovat ensimmäistä kertaa Etelä-Amerikassa! Ilmeisesti ihan luonnollista, että siellä menee sekaisin!

Pasi sai reissusta 599 uutta lajia; mulla jäi aika paljon alle, sillä mä en ehtinyt millään löytää jokaista puskassa (NO TUOLLA VIHREÄSSÄ KOHDASSAHAN SE ON! Vihreää joka puolella) piileksivää otusta, mutta ei se pinnojen kerääminen olekaan se pääasia. Kokemuksena mahtava ja hintansa arvoinen. Onneksi....
Pieniä vatsavaivoja lukuunottamatta ei mitään terveysongelmia.
Kelit vaihteli korkean Paramon alueen +3 asteesta Sacha Lodgen +30 asteeseen. Vaatetta piti siis olla joka lähtöön! Pyykkihuolto oli kyllä tarjolla varmaan jokaisessa majoituspaikassa, mutta sitähän en tiennyt etukäteen. Vähemmilläkin varusteilla olisi pärjätty. Nyt oli tavaraa melkein max-painomäärä, mikä tällä lennolla oli 23kg matkalaukussa ja 12kg käsimatkatavaraa nokkaa kohti. (vertailun vuoksi ollaan selvitty Gambian linturetkestä painorajoilla 15+5kg ja meillä on ollut iso kaukoputki ja kunnon jalusta mukana)


Tässä linkki ketjuun, jossa oli tunnelmia ennen reissua ja paikan päältä: http://www.ponttokamera.net/foorumi4/index.php?topic=21101.0

Lintukuvat on kaikki käsitelty, mutta vasta 50 on ladattu sivuille: http://www.lintukuvia.net/joomgallery.html?func=viewcategory&catid=44

Melkoisen aikaa vievää tämä matkan jälkiselvittely. Kuvakirjakin olisi muutaman päivän tekstityksiä vailla. Saisinkohan mä sen varjolla vapautuksen ruoanlaitosta? 

[Pilvi]

KRNAUUU... Piti oikein korottaa ääntä. Eihän tässä enää riitä sanavarasto, mutta sanotaan että upean näköistä, tätä ei ihan joka päivä nään, siis paikan päällä. Ja kuvauslaitteista en paljon ymmärrä, mutta näyttävät siltä mitä tuloksista voi sitten päätellä, ja ei tuonne asti kannata hepposilla vehkeillä lähtee.  (Canon 300mm f/2.8 ym)

[Kaija]

ja ei tuonne asti kannata hepposilla vehkeillä lähtee.  (Canon 300mm f/2.8 ym)

Mä lähdin matkaan Canonin 300mm f/4 ja 55-250mm f/4-5,6 kanssa. Tähän mennessä esitellyistä kuvista iso osa on otettu iPhone-kännyköillä.
Hiukan meni tuo koko kuvaushomma sekaisin, kun otettiin mukaan miniläppäri, jonka muistikapasiteetti alkoi tulla täyteen jo ekojen kuvien siirtämisen jälkeen. Siinä vaiheessa mä vaihdoin RAWista JPEGiin ja lintuputkesta kilpikonnaputkeen. Ottaa ihan sikana päähän, kun menetin hyviä lintuja ja saaliina on suttuisia turistikuvia! 

[Pilvi]

Krnauuu... Juu iphone on ihan hyvä kuvauslaite, tyttärelläni on ja aina minä kehun hänen kuviaan. Itselläni on ollut aikojen alussa AE1 filmirulla-canonit (ovat tallella vieläkin) ja jokunen (yks hyvä 2.0 ja toinen 5.6 jotain ns. pullonpohjalinssi) ja telejatke kruunas kaiken. Mutta se oli minulle huippua silloin.
Sitten tuli videokamera ja järkkärit alko pölyttyyn nurkassa. Oli muuten haasteellista vaihtaa järkkäriin filmiä Marrakechin torilla, kun yleisöä riitti ympärillä (joskus 70-luvulla). Että semmosta täälläkin.

[Kaija]

Pilvi, järkkäreistä voi pyyhkiä pölyt ja alkaa kulkea kameran kanssa lähiympäristössä! 
Eilen töissä mietin, että olisi kiva päästä kuvaamaan ihmisiä salaa katukuvassa. Meillä jokaisella on joku ajatus, miltä näyttää yh-äiti tai suurperheen pullantuoksuinen äiti tai kirjailija tms. Enemmän pitäisi kuljettaa sitä kameraa mukana ja ottaa kuvia. Niin paljon olisi kuvattavaa tuolla ulkona!

[Pilvi]

Krnauuu... Minä taidan olla liian laiska vaihteleen filmejä (saaks  niitä edes enää ). Mulla on nyt toi canonin ixus ja taitaa se riittää. Pixelit ei päätä huimaa mutta jonkinlaista moovietakin sillä voi kuvata. 

[Kaija]

Tuo kamera-homma on jännä: meillä riittää kameraa joka tarpeeseen ja siitä huolimatta, kun kävin tässä viikolla Prismassa, mä pysahdyin kuolaamaan digipokkareita. Olisi niiiiin ihanaa omistaa joku Canonin pokkari. No, reissun takia rahat niin tiukoilla, että jäi tosiaan ihan ajatuksen asteelle tämä mieliteko! 

[Kaija]

Matkakertomus on "sanoitettu" loppuun asti, mutta kuvat vielä puuttuu.... kunhan tässä ehtisi jossain vaiheessa jatkaa sitä hommaa!!! 

[mese]

Mukavaa kerrontaa ja upeita elämyksiä. Kuvat kertovat vielä enemmän kuin tuhat sanaa. Mielenkiintoista, lopun jätin vielä lukematta, odotan kuvia. 

[Anniina]

Wau  Ja mikä kastemato