Pää on aivan sekaisin tämän päivän tohinoista. Oli niin ihanaa tavata pönttöläisiä, kiva rauhassa kuljeksia keskiaikaisilla kujilla - ja mikä ihaninta - turisteja ei juurikaan missään. Sai aivan rauhassa kuljeskella ja katsella. Sesonkiaikana tuolla ei todella ole kovin kivaa olla. Myös kaikilla käsityöläisillä oli nyt aikaa jutella ja esitellä tuotteitaan. Ei turistiaikaan saa tällaista kohtelua. Ilma suosi myös. Aamulla meidän Järvi oli aivan sumun peitossa, mutta päivän mittaan ilma selkeni, ei satanut jos ei paistanutkaan. Mutta oli lämpöisen leppeää.
Tekisi mieli kirjoittaa vaikka kuinka päivän kokemuksista, mutta niitä on nyt niin sielu täynnä, että ei niitä ihan heti ojennukseen saa.
Toivottavasti matkakumppanit laittavat paljon kuvia tuonne tapaamisketjuun.
Ja niin - olin toivonut varovaisesti, että saisin tuliaisiksi tänne reissumiestä ja mustaleimaista. Ihan silleen varovaisesti ajattelin. Mutta nyt: mun pakastin pullistelee leivästä ja juustosta. Ei ihan heti tarvitse pyytää lisää Suomesta!
Täällä nimittäin kyllä nykyään saa aivan aitoa "rukkileibää", mutta kun se täkäläiseen tapaan maustetaan sokerilla ja siirapilla - niin ei ihan natsaa - ainakaan päivittäisessä käytössä. Samoin juustot ovat erittäin hyviä kyllä, mutta sellaista mustaleimaisen "jämäkän" makuista ei tahdo saada. Ovat mielestäni liian pehmeitä. Siis tällaisessa jokapäiväisessä käytössä. Joskus ja harvoin maukkaita, mutta juuston suurkuluttajalle liian mietoja ja pehmeitä.
