MAMMA TAIKOI JOULUMIELEN
Mamman ja papan joulussa oli aina
jotain erityistä. Niin sinäkin
jouluna. Jouluaattoaamun hyörintä
alkoi perinteisesti riisipuuron
valmistuksella. Vuorottelimme suku-
laisjoukon kanssa suuren puulämmit-
teisen muurin ääressä ja hämmensimme
hiljaa vanhanajan mustakylkistä,
pyöreäpohjaista puuropataa.
Suuressa tupakeittiössä oli kova
touhu päällä, laatikot odottelivat
uunivuoroaan, ja serkku tiiraili
minuutin välein joulukinkun lämpö-
mittaria. Joko nyt, joko nyt se
olisi valmis?
Pikkutytön mielessäni pohdin puuro-
padan ääressä, kukakohan tänä vuonna
saisi joulumantelin? Viime vuonna se
taisi olla Reijo-eno.
"Nyt kaikki pois edestä, tämä on kuuma",
mamma komensi ja hoputti kaikkia pöydän
ääreen. Hän ojensi jokaiselle oman
lautasen ja suurella puukauhalla hän
annosteli puuroannokset. Kaneli ja
sokerikulho kiersivät pöytää ja pappa
toivotti kaikille hyvää joulua.
"Manteli! Minulla on manteli!" huusin
innoissani. "Manteli täälläkin!"
"Ja täällä!" "Minullakin on manteli!"
Mamma hymyili pöydän päässä. Hän oli
laittanut kaikilta salaa jokaiselle
oman mantelin. Jouluaaton tunnelma
oli huipussaan, kaikki muistavat sen
joulun, kun mamma antoi jokaisen
löytää mantelin puurostaan ja sanoi:
"Halusin antaa kaikille muiston
lapsuuden löytämisen ilosta, ihan
vain siltä varalta, jos se olisi
päässyt unohtumaan."
Leveän hymyn kera mamma toivotti
kaikille Hyvää Joulua!
-Positiivarit-
Oikein Mukavaa Joulua Jarmolle ja kaikille
muillekkin Pönttöläisille!
Toivoo Tenho ja Marleena
![[:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif "Hymyilee")
