Pitäkää ensin muutama vuos väliä. Ruvetkaa arpommaan lokakuussa
viimestään, että tekiskö vai eikö tekiskö. Ruvetkaa marraskuussa
harkihtemmaan tarpeitten hankkimisen alottamista.
Muistelkaa, että jääkaapissa on ainaki 3 vuotta vanha kirsikkapurkki.
Siitä on hyvä alottaa kakun suunnittelu.
Muistakkaa ostaa kaupasta munia. Ja sokeria. Ja rasvatahraa. Ja kuivattuja
hedelmiä. Ja toisen kerran kuivattuja hedelmiä. Kun se ensimmäinen erä tuli
hätäpäissään syödyksi, kun yks ilta heikotti. Ja kaikki nämä tietysti hankit-
taan kaikki eri kauppareissuilla.
Muistelkaa, että kaapissa pitäs olla rusinapaketti. Ja muistelkaa, että jauhoja
ja leivinjauhetta ja vaniljasokeria pitäs kans olla kaapissa. Mannaryynejä
ei oo, mutta vahingossa tuli kerran hankittua korppujauhoja. Päättäkkää
käyttää niitä vuokien jauhottamisseen.
Muistakkaa viikkoo ennen joulua perjantaina, että talossa ei, kumma kyllä,
oo viinan tippaa. Laittakkaa avustaja asialle yhen asian kans.
Että tois tullessaan 5 senttiä rommia. No tunnin päästä saapuu 5 senttiä
appelsiinilikkööriä ja tietokonneen hiiri, joka ei oo teille... Rommia ei tullu,
kun ei kuulemma sanottu, että mitä pittää tuua...
Illalla joutessanne ottakkaapa kuppi ja sakset ja sekahedelmät,
kirsikkapurkki ja vuoden vanha rusinapaketti. Ja se likkööri.
Telekkaria katellessanne pilikkokkaa saksilla hedelmät ja kirsikat
pieniksi kuppiin ja kaatakkaa päälle kirsikoitten liemi ja se likkööri,
jos sitä on jälellä. Sitten kuppi jääkaappiin oottelemmaan aikoja
parempia.
Maanantaina havahtukkaa, että herrajestas, ne hedelmärukat on
vielä siellä kupissa jääkaapissa. Ehtikkää ainaki vartti alakaa-
pista kakkuvuokia. Onneks eivät oo ruosteessa. Sitten ottakkaa
esille muut tilipehöörit. Ihmetelkää, että miten se vuokien voitelu
voikin olla niin vaikeeta. Ja ottaa kässiin. Se on vissiinki harjotuksen
puutetta. Ehtikkää kuukkelista kakkuohje. Esmerkiks tämmönen
http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/englantilainen-hedelmakakkuLämmittäkkää rasvatahra mikrossa liian sulaks ja mitatkaa sokeri.
Aukaskaa kaappi ja todetkaa, että joku on laittanu sähkövatkaimen
ylimmälle maholliselle hyllylle. Josta sitä ette saa. Kirotkaa muutaman
kerran, ja muistelkaa, ketä teillä on käyny viimesen vuoden aikana, ja
minä vuonna sitä värkkiä on viimeks tarvittu. Että ketä vois syyttää.
Ite kun ette millään vehkeellä yletä sinne ylähyllylle.
Muistakkaa sitten, luojankiitos, että onhan semmonen sauvasekottaja
tullu joskus hankittua. Ei muuta ku se surisemmaan. Tässä vaiheessa
todetkaa, että kupissa on vain sellasta löysää lääryä. Siitä viis.
Ei muuta ku munat rohkeesti vaan sekkaan ja taas surisutusta päälle.
Sitten jauhot ja vaniljasokeri ja leivinjauhe ja hedelmämössö ja vähä
lusikalla sekotusta.
Taikinamössö lusikalla vuokiin ja vuuat uuniin. Tarkistakkaa asteet ja muna-
kello päälle, ens alakuun 45 minnuutin päähän soimaan. Ja sitten, eiku oot-
tammaan millonka alakaa kämppä haisemmaan joululle. Kaikki nämä toimenpitteet
pittää tehä istuallaan, jos vain mahollista. Vaikeuttaa huomattavasti hommia.
Kun tarpeeks alakaa haisemmaan, ni käykää tökkäsemässä käyttämättömällä
hammastikulla jokkaista taikinnaa, ja jos ei tartu tikkuun ku pikkumuruja ja väri
on sopivan keskiruskee, niin eiku kakut ulos uunista. Ei kannata polttaa käsiään
uunin suuluukussa. Sekin on meinaan joskus kokkeiltu. Ei ollu kiva.
Sitten jännityksellä kokkeilemmaan vuokien kummoomista ylösalasin. Ja jos ne
vuuat irtoo kakuista ihan hyvin, ni ei muuta ku iso helepotuksen huokaus,
että on se sitten hyvä, kun sattuu olemaan tuo jauhopeukalo vieläki keskellä käm-
mentä. Eikä näy siitä mihinkään liikkunneen, vaikka on käytön puutteessa ollukkin.
Nyt on sitten joulu tehty. Eikä tarvihe sen etteen ennää mittään muuta tehäkkään.
Ainakkaan meillä. Paitsi, että tuokin homma olis pitäny tehä jo ainakin viikko
sitten.