Ekopinnaretket on jääneet jostain syystä helmi-ja maaliskuussa melko vähiin.
Helmikuussa vain yksi retki ja 0 pinnaa.
Maaliskuun aikana on sentään tullut retkeiltyä jo neljästi...siis edistystä.
3.3. kävin etsimässä pohjantikkaa, metsoa ja teeriä.
Ajelin ensin pienelle metsäpalstalle, joka on suojeltu. Siellä on paljon kuivuneita kuusia, joissa voisi olla pohjantikka kopsuttelemassa. Kuulinkin hiljaista kopsuttelua ja sitten teinkin työtä, että saisin näkyviin kopsuttelijan. Piti ryömiä hankea pitkin lähemmäs, koska hanki ei kantanut ja mitään polkua ei ollut just siihen suuntaan. Tikka piilotteli niin taitavasti etten meinannut millään löytää sitä...jep palokärkihän sieltä sitten paljastui
Joo sillai kävi ettei pohjantikasta jälkiäkään.
Sitten jatkoin matkaa liukkaalla tiellä kohti metsometsää. Kuten arvata saattaa ei sieltäkään löytynyt niitä mitä etsin, muuta tulipahan tutkittua kävellen yhtä metsäautotietä. Yksi punatulkku lensi metsässä ja korppi lensi risu suussa...siinäpä havainnot metsometsästä.
No tulipahan noin 14 km pyöräilyä ja noin 4 kilsan kävely
4.3. Liukastelin jälleen ihan jäisillä sivuteillä pyörän kanssa...onneksi pysyin pystyssä.
Ihailin hiirihaukkoja puhtaalla sinisellä taivaalla. Siellä ne pyöriskelivät yhden kartanon maisemissa, missä kasvatetaan fasaaneja. Fasaanitkin tuntuivat olevan kadoksissa. Muutama kukko näkyi...
Närhen hiljaista ihanaa kujertavaa laulua kuului tien viereltä metsästä. Tosi monipuolisia ääniä närhestä löytyy. Viheltelin sille hiljalleen ja kerran se matki minun vihellystä
Pikkutikka oli projetkilajina tällä retkellä, mutta mutta mutta eipä ollut yllätys ettei sitä näkynyt, vaikka hyvässä järvenranta pajukko-lepikko-koivikossa olis voinut olla
18.3. Ekoretki päättyi melkein alkuunsa, kun kaaduin pyörällä asfaltille polvi edellä. Onneksi ei käynyt pahemmin...etupyörä lipsahti asfaltin reunalta hiekalle ja sitten mentiin. Eipä sitten paljon huvittanut ajella enää mihinkään muualle kuin kotiin.
21.3. Töiden jälkeen lähdin etsimään kiuruja ja töyhtöhyyppiä...saatte arvata löysinkö
Laulujoutsenia sentään löytyi 2 keskeltä isoa peltoa, jossa myöskin kettu oleili. Kettu oli tosi hauskan näköinen, kun se myyrän tai hiiren kuuli hangen alta, niin ekaks se pomppasi pystysuoraan ylös ja sitten sukellus suoraan pää edellä hankeen. Saalista ei saanut ressukka.
Luontokuvaaja oli paikalla ikuistamassa ketun metsästyspuuhia
Kotiin ajellessa näkyi paikalliset naakat kertymässä vissiin yöpuulle...laskeskelin 217 naakkaa yhteensä kaikki samaan suuntaan menossa.
Siinä parin kuukauden reissut...ei paljoa, mutta tässä on ollut yksi risteilyviikonloppu ja kaksi "vieraita huusholli täynnä"-viikonloppua.