Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[telkkinen]

Viime yönä heräsin ja tuli tämä lapsuuden ajan kouluruno mieleen joka nyt siellä kummittelee edelleenkin.
Onko teillä mitään linturunoja jäänyt mieleen.

 

Tii, tii, tikanpoika,
kylvi tielle nauriin.
Tuli tuhma paimenpoika,
söi sen tikan nauriin.
Tikka se itkeä tillitteli,
mut paimenpoika nauroi.

Suomalainen kansanruno
 
ja tässä toinen


Västäräkki vääräsääri,
laihanläntä riukuhäntä
pikitiellä yksin hääri .
 
Tiellä kärpästä ei toukkaa,
autoja vain ohi koukkaa,
surku tulee pientä houkkaa.
 
Laiha västäräkki pysyy,
iloisesti pyrstö keikkuu.
Lujaa uskoa se kysyy
kivisellä peltomaalla.
Kaukana on elonleikkuu
luomakunnan toiveikkaalla.

[Sus]

Oon joskus kirjottanu tämmösen.


Oi miksi istuu maassa
pieni kuusitiainen?

On sillä joku hätä!
Itkee:
”Höyhen, älä jätä!”

Luulin, että sillä oli maassa joku
herkkumato…
Ei…
vaan sillä olikin vain
ensimmäinen sulkasato.

[Pilvi]

Krnauuu... 

[Tiina]

Harakka huttua keittää,
hännällänsä hämmentää,
pyrstöllänsä puistelee,
nokallansa koittelee,
panee suolaa,
panee sokeria,
antaa tälle,
antaa tälle
antaa tälle
antaa tälle,
-tälle ei annakaan!

[telkkinen]

Lauri Viitaa

Käki kukkoja kukutti,
käkätti kotikanoja.
Kukin kukkea kupunen
kukoi kuin kyky kekotti.
Kaikkokenkkäälä kajasti.

Kuuro katsoi kiukaan kieltä.
Koko kokkona kimahti
kulkukoulun kaulimitse,
kuohimoitse, kaulaimitse
kylykirjaston kihellys.

Kukko kykki, kana kykki,
koko kökkelö kökötti.
Käkikö kesymmin kykki,
kukkuiko kökön kukussa?
Kysy kekrinä käkeä.

[Vilukko]

Tuli mieleen Kanteletar: Lintujen keräjät (käräjät). Kun olin pieni, isäni sitä usein lausui ja se oli jotenkin jännittävä. Ei hän aina muistanut kaikkia sanojakaan.. siinä on paljon lintuja  Enpä löydä sitä tähän nyt, mutta se alkaa sanoilla: Köyhä mies ketoa kynti, sekä kynti, jotta kylvi..

[telkkinen]

Tämä vanha runo tuli myös minulle mieleen. Kaivon koko tekstin täältä netistä kun alun muistin oikein hyvin.

Kaksi vanhaa, vanhaa varista
 nuokkuu hiljaa pellon aidalla.
 Ruskea on rinta kaisliston,
 taivas harmaa. Sataa. Syksy on.
 "Kurkikin jo lähti", veljelleen
 toinen virkkaa niinkuin itsekseen.
 Pitkä hiljaisuus. Jo toinenkin
 "niin maar; lähti", sanoo takaisin.
 Sitten vanhukset taas vaikenee.
 Järven pintaan sade soittelee.
 Sukii siivenselkää toisen pää.
 Toinen joskus silmää siristää.
 Höyhenihin niskat kyyristyy
 Sataa. Hiljaista on.Hämärtyy
 yli pellon mustan kynnöksen.
 Tuntuu riihen tuoksu etäinen.
 Kaksi märkää, vanhaa varista
 nuokkuu aatoksissaan aidalla.
 "Täytyy tästä...", toinen havahtuu,
 lentoon verkkaisesti valmistuu.
 "Käyhän taaskin tarinoimassa.
 Oli oikein hauska tavata."
 
-Lauri Pohjanpää

[Anniina]

Minun kaikkien aikojen suurin suosikkini, jota on itsekkin tullut joskus jollekin lausuttua:

Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus sydämeni ovelta.
Sinäkö se olit?
-Risto Rasa-

[Tiina]

Minun kaikkien aikojen suurin suosikkini, jota on itsekkin tullut joskus jollekin lausuttua:

Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus sydämeni ovelta.
Sinäkö se olit?
-Risto Rasa-

Tämä onkin ihana, ja sopii sulle tikkaihmiselle hyvin .

[Anniina]

Minun kaikkien aikojen suurin suosikkini, jota on itsekkin tullut joskus jollekin lausuttua:

Pehmeästi kuin
tikan koputus haapaan
kuului koputus sydämeni ovelta.
Sinäkö se olit?
-Risto Rasa-

Tämä onkin ihana, ja sopii sulle tikkaihmiselle hyvin .

 

[telkkinen]

Kukko puuron keittää,
kana maidon lämmittää,
varis lattian lakaisee,
pääskynen lusikat pesee,
västäräkki voin suolaa.
Kotkat lensit kutsumaan
kahdeksan kaupungin välitse,
yhdeksän meren ylitse.

onko tämä loru kenellekään tuttu. Itse olen loruillut sukulaisten lapsille paljonkin

[Pyyhältäjä]

Tervetullut kevätkulta,
päivänpilke hymyhuuli,
tänne pohjolan perille.
Onpa sua odotettu,
kaivattu jo kaikkialla.

Sinivuokot silmin kirkkain
herätit jo hangen alta.
Tuolla rentukat heleät
Kultaisissa kukinnoissa.

Kotilehdosta ma löysin
kimpun kevätesikoita.
Keväänkukat, onnenkukat
nepä kilvan kiidätämme
Äidin pöydälle iloksi.

Tervetullut kevätkulta,
Päivänpilke, hymyhuuli.
Jäljissäsi tänne liitää
parvi pienten lintusten.
Kovin heitä kaipailimme
pitkät talviset pimeät.

Kottaraisen huilu helää,
pöntöt ovat paikoillansa.
Tottapa tupasi tunnet.
Peippo pihakoivussamme
heleästi helkyttelee
aamusta anivarhain.

Leivokin jo tänne lensi,
samoin pääsky pitkäsiipi
tänään tulla tupsahutti
kesän kerkeän ratoksi.

Tervetullut kevätkulta,
päivänpilke, hymyhuuli,
tänne pohjolan perille,
paitaressujen parihin,
lasten leikkiväin iloksi.

-Ester Ahokainen

 

Tsi’hu, tsi’hu, tsi’hu
Kylmän vilu!

Titityy, titityy, titityy,
Pakkanen on ja viima, hyy!

Titityy.

Tsi tsi daa, tsi tsi daa,
On madot kuolleet ja jäässä maa.
Tsi tsi daa.

Titityy, titityy, titityy,
On talit loppuneet, kenen syy.
Titityy.

-Eero Lyyvuo

 

Tshuli tshuli tshuli.
Talviset nietokset paikoin jo suli.
Vihdoinkin veljemme takaisin tuli.
Tshuli tshuli tshuli.

Dudu duru titi titi.
Vaimoni touhusi, lähteä piti.
Dupdup, dupdup, dududui.
Unta hän Suomesta uneksui.

Peltojen keskellä kivikkomäen,
Katajapensaan, hän sanoi: ma näen
Priiu, hyy’i, svirr, svirr, hyi,
Pesimispaikakseen sen hyväksyi.

Djuu’i, djuu’i, tju’i, tju’i, tju’i
Täällä jo sinessä hattarat ui,
Vaari jo pellolle siementä heitti.

Dul-dul, dul-dul, titi, titi,
Siksi niin kiireellä lähteä piti,
Ennenkuin vaari ne siemenet peitti,
Ennenkuin kaikki ne siemenet iti.

Dyl’li, dyl’li, dududu,
Duu’i, duu’i trrr’ii’u.

-Eero Lyyvuo

 

Hili-hili, tili-tili,
tili-tili, hili-hili.

Mistä jäähile hilinä,
mistä tiukujen tilinä?

Se on tilhien tilinä,
Tulihelttojen helinä,
Taivaan talvisen sinessä.

Hili-hili, tili-tili,
tili-tili, hili-hili.

-Toivo Lyy

[mese]

Lintujen keräjät

[Kanteletar.]

Köyhä mies ketoa kynti,
Sekä kynti, jotta kylvi,
Kylvi kymmenen jyveä,
Kynti kymmenen vakoa.
Siihen lintuja sikesi,
Kasvoi paljo peiposia;
Hakahti harakat siinä,
Sekä närhit näppäsivät,
Kävi sirkut sissimässä,
Varpuset varastamassa.

Pajulintu palkulainen
Äkättihin, keksittihin,
Vievän viimeistä jyveä,
Reunimmäistä reutoavan.

Nuorittihin, käärittihin,
Pieksettihin, pyntättihin,
Lyötihin, lytistettihin,
Jaloin päällä pyörittihin;
Vesi silmästä sirusi,
Veri vaivaisen nokasta

Keräjihin käytettihin,
Laitettiin lain etehen.

Kurki lintujen kuningas
Itse istui tuomariksi,
Laklat lautamiehiksi,
Valamiehiksi varikset.

Kurki huuti kulkustansa,
Kajahutti kaulastansa
"Ootko ottanut jyviä
Köyhän miehen kynnökseltä?"

Pajulintu palkulainen
Siihen vastaten sanovi:
"Söin minä jyveä kaksi,
Kovin äiä, kun on kolme."

Kurki kulkkunsa kurotti
Yli pöyän lausumahan:
"Kosk' oot ottanut jyviä,
Käynyt kurja sissimässä,
Köyhän miehen kynnöksellä,
Kynnöksellä, kylvöksellä;
Niin ei saa sääliä varasta –
Tahi korvat karsitahan,
Tahi kaula katkotahan,
Pää poikki järitetähän."

Pääskyläinen pieni lintu
Se lausui laen rajasta:
"Varastat sinäki kurki,
Otat otria oloksi,
Rukeita mielen määrin,
Kannat kauranki jyviä."

Kurki laski suuren kulkun,
Parkasi pahan sävelen,
Pääskyselle pienimmälle:
"Oonko mie varastanunna
Köyhän miehen kylvöksestä? –
Taian mie ilmanki eleä
Köyhän miehen kylvöksettä;
Lennän synkkähän salohon,
Siellä riivin rikkahia,
Katkon kaurahalmehia,
Tahi syön marjoja metsästä,
Kaivan suolta karpaloita."

Lausui pääsky pieni lintu:
"Vaan minäpäs en varasta;
Olen ihmisten ilona,
Riemu kaiken ristikansan,
Saattelen suven sanoman,
Laitan päivän lämpimämmän."

[mese]

Huuhkaja

[Ilmari Calamnius. Soutajan lauluja.]

Huuda, huuda huuhkalintu,
Hornan haikea havukka,
Syksyn öisessä sylissä,
Hiiden hinkalon hämyssä!

Hurja on sun huuhuntasi
Korven kylmässä komossa,
Kajahuntasi kamala
Synkän onkalon orossa:

"Kaiotkatte te kajavat,
Haukat hentoiset, haleat,
Pienet pääskyt ja tiaset,
Peipot, sirkut ja sisavat! –
Minun huiman huuhuntaani,
Minun kynteni kähyjä!"

"Mun on mieleni matala,
Musta, raskas ja katala,
Mun on silmäni sytevä
Syövereitäkin syvempi."

"Vaan mun huutoni himeä,
Se on kaikista kamalin!"

Huuda, huuda huuhkalintu,
Hornan haikea havukka,
Syksyn öisessä sylissä,
Hiiden hinkalon hämyssä!

[mese]

Joutsenet

[O. Manninen. Joulukontti v. 1903.]

Yli soiluvan veen ne sousi,
Ne aallon ulpuina ui,
kun aurinko nuorna nousi,
yöt pohjan, kun punastui.

Lumikaulat kaartehin ylpein
Veen kuultoon kuvia loi;
Povet aamun kullassa kylpein
Ne outoja unelmoi.

Vain joskus onnensa julki
Ylen suuren ne joikuivat,
Ja soinnut aalloilla kulki
Niin aavistuttelevat

Kuin hyminä huomenkelloin
Salokappelin kaukaisen,
Ja aallot vienosti velloin
Ne kantoi kaikua sen.

Ne rauhassa souti ja solui
Suven kerkeän kestämän,
Jonot valkeat joikuen jolui
Syvän päällitse päilyvän.

Kohos siiville kerran ne sitten,
Suvi kun oli muistoja vain,
Kukat laulavat lainehitten
Unet valkeat ulappain.

Ne matkasi päivänmaihin;
Viel' loistava siipi loi
Kuvan viimeisen alle kaihin,
Mi aallon jo kammitsoi.