Esittelen tässä korpin lähinnä omien kokemusteni valossa. Jos kiinnostus tätä kuningaslintua kohtaan herää, voi kirjaviisaudella jatkaa sen elämään perehtymistä.
Täällä kaakonkulmalla on toiminut puolentusinaa korppimiestä sisällään pitävä porukka. Vuosi 2011 oli tasan kolmaskymmenes, jonka toukokuun ensimmäinen viikko vietettiin maastossa korpinpoikia rengastaen.
2007 saavutimme erään virstanpylvään, kun 2000. korppi sai meiltä kihlat kinttuun. Kansainvälinen muoviteollisuus oli mukavasti muistanut meitä lanseeraamalla kuohuviinin anniskeluastian ilmeisesti vain tätä hetkeä silmälläpitäen.
Korppi on suurin varpuslintumme ja muiden varislintujen tavoin poikkeuksellisen oppivainen otus. Höyhenpuku on kauttaaltaan kiiltävän musta ja sopivassa valaistuksessa metallinhohtoinen. Se on pariuskollinen ja pitkäikäinen lintu. Sama pari voi pitää reviiriä hallussaan vuosikymmeniä.
Ravintona korppi käyttää pääasiassa kuolleita eläimiä. Tyypillisimmillään korpin näkee partioimassa pitkin teiden varsia, etsien auton kanssa kolaroineita eläimiä. Mutta myös elävä ravinto kelpaa sille, kun kohdalle sattuu. Esimerkiksi meidän rengastusaineistosta voi ainakin arvella korpin pesimätuloksen noudattavan jossakin määrin myyräsykliä. Tilastollista merkitsevyyttä ei ole vielä testattu, mutta lähitulevaisuudessa aineisto on menossa tutkijan käänneltäväksi.
Muninnan ensimmäiset korpit aloittavat eteläisessä Suomessa maaliskuun alkupuoliskolla. Vihertäviä munia ruskealla kirjailulla on normaalisti 2-6. Erilaisilla karvoilla, langanpätkillä tai jopa lasivillalla vuorattu pesämalja on hyvin lämpöä eristävä ja mahdollistaa hautomisen kovillakin pakkasilla.
Tyypillisimmillään pesä on kalliojyrkänteellä...
... männyssä...
tai 400 kV voimalinjassa.
Hyvin poikkeuksellisesti kuusessa, jolloin myös kuusi on yleensä jollakin tavoin poikkeuksellinen.
Toukokuun ensimmäisellä viikolla korpinpoikaset ovat siis pääsääntöisesti yli 2 viikkoa vanhoja ja sopivia rengastettaviksi. Jos pesintä tuhoutuu hyvin alkuvaiheessa, saattaa pari aloittaa uusintapesinnän ja silloin toukokuun alussa on pesässä vasta munat.
30 vuotta sitten saattoin korpinpesän löydettyään piirtää halkaisijaltaan 10km ympyrän, jonka sisältä oli turhaa toista pesää etsiä. Korppikannan vahvistuessa on reviirikoko vähitellen kutistunut, ja nyt ympyrän halkaisija on noin 6km. Viime vuonna tosin meidät löi ällikällä kaksi onnistunutta pesintää vain 600 metrin etäisyydellä toisistaan. Ne tosin olivat ajoituksellisesti hyvin eri tahdissa, mutta osittain samanaikaisia kuitenkin. Siitä jos tulee tapa, menee korppirengastuksen pohja kokonaan uusiksi.
Toinen selkeä muutos korppikannassa on sen tottuminen ihmisiin. Perimmäisten salomaiden arka asukki on urbanisoitumassa kovaa kyytiä. Ensimmäisiä lähes kaupunkipesintöjä on jo meidänkin alueella todettu. Kuva on Repoveden kansallispuistosta Olhavanvuoren korpin pesältä. Paikalla käy runsaasti retkeilijöitä ja kiipeilijät kansoittavat samaa rinnettä poikasten ollessa vielä pesässä. Silti pesintä on tällä paikalla jo parina vuotena onnistunut.
Kirjoittaja
Aihe: KORPPI tammikuun 2012 kuukauden lintu (Luettu 947 kertaa)