Joskus nuorena otin yhden villiintyneen kissan eteiseen siten, että panin ulko-oven raolleen, narun kiinnitin oven kahvaan ja laitoin ruokaa eteisen puolelle. Itse olin piilossa toisen oven takana narun toinen pää kädessäni. Kun kissa vihdoin tuli eteisen puolelle ruokailemaan, nyppäsin narusta oven kiinni, ja vaikka tämä kissa oli ulkona arka, se antoikin sisällä silitellä itseään, eli se ei ollutkaan villikissa, vaan kyseltyäni ihmisiltä, sain tietää, että se oli yhdestä talosta vajaan puolen kilometrin päästä. Sen emäntä oli joutunut sairaalaan, ja kissaressu oli jäänyt ilman ruokaa. Onneksi osui meille. Vein sen sitten takaisin siihen taloon, kun sen emäntä pääsi kotiin.
