Voi viholainen! Äsken kirjoittamani pitkä viesti lennähti taivaan tuuliin.
Tuuliin siis todella, täällä on tuullut tänään niin hirveästi, että en parvekkeen ovea uskaltanut avata, kun tuntui tulevan jopa ovikin sisälle saman tien!
Sää on ollut tuulinen ja sohjoinen. Enpä käynyt ulkona, mutta Vladimir kertoi käyneensä ja ilma oli yhtä tuprua. Huomenna on kauppapäivä, sitten lepopäivä ja kerstaina on mentävä keskustaan kielikurssille. Ovatten luvanneet kerstaiksi kuitenkin aurinkoa taivaan täydeltä.
Vanha työtoverini Suomesta soitteli illalla. Olen tässä tuhrustellut omaa olotilaani. Kun sitten kuulin uutisia entisistä ystävistä, kuka on rollaattorin varassa, kuka on halvaantunut, kuka on pois mennyt, niin antoihan ajattelemisen aihetta.
Mikäs minun on ollessa. Uudessa kodissa. Terveiden kissojen kanssa. Uusia asioita koko ajan edessä. Mutta. Aina sitä jotain ihmiseltä puuttuu - ei kaiketi se olisi luonnollistakaan, jos ..... No, jos sais tuon telkkarin taas toimimaan, edes.
En tiedä mitään onko täällä kaapeli vai antenni vai mikä, mutta taas kerran poksahti ja kuva on sellaista "lumisateen" oloista. Huomenna on soitettava taas kerran apua tuolta firmalta, jospa saisi sen näkyvään kuntoon.