Käsiasetukset on siitä "hauskoja" että mitä tahansa yllätyksiä voi muistikortilta löytyä, jos olet yöllä hiippaillut kuvaamassa täysikuuta ja aamulla yrität kuvata lintuja!
Tuttu tilanne!
Kannattaakin joka ikinen kerta kun kun on kuvaamaan lähdössä tsekkaa kameran kaikki asetukset olosuhteiden mukaan.
Jos on esim. nopeasti vaihtelevaa pilvisyyttä niin AV tai TV. Mutta jos on tarve lukita valotus (M) niin voi käyttää myös Auto ISO -asetusta valotuksen säätöön.
Lintukuvissa käytän automaattina aina AV ja mahd iso aukko = pieni lukema ja lyhyt terävyysalue. Näin saa kohteen paremmin "irtoamaan" taustasta.
Ja automaatti pitää valotusajan mahd. lyhyenä. Peukalorullalla voi sitten nopeasti korjata valotusta yli tai ali. Tässä toiminnossa on kamera- ja asetuskohtaisia eroja.
Siis jos vaikka se kiljukotka liihottaa valkoista pilveä vasten niin rullalla pykälä tai pari yli. Jos se taas siirtyy tummaa metsää vasten
niin rullalla alivalotuksen suuntaan. Vaikutus näkyy etsimen osoittimesta, joka siirtyy oikealle yli- tai vasemmalle alivalottaessa.
Pitää vaan muistaa vilkaista etsimeen ja palauttaa korjaus kun palataan normaalitilanteeseen.
Ja vielä kannattaa kokeilla valotuksen mittausalueiden vaikutukset eri tilanteissa.
Kokoalan ja pistemittauksen väliltä löytyy vaihtoehtoja. Ja erot voi olla huomattavat jos kohteen vaaleus poikkeaa paljon taustasta.
Sitten kun kamera on jo tullut tutuksi, niin kannattaa se käyttöopas lukea läpi vielä uudestaan silloin tällöin.
Sieltä löytyy aina ahaa-elämyksiä vaikka on luullut että homma on jo hanskassa.