Tsempitystä ja jaksamista Zeenerille. Työ on niin oleellinen osa ihmisen elämää että on todella kurjaa jos siellä on paha olla ja meno sinne on vastenmielistä. Se vie valtavasti voimavaroja.
Juuri tuon kanssa on entinen miniäni taistellut muutaman vuoden. Usein iltaisin soittanut tai viestittänyt pahaa oloaan itkien minullekin. Kun jonnekin siitä pitää pystyä purkamaan. Ei muuten jaksa. Nyt hän sai uuden työpaikan. Aloittaa ensi kuun alusta. Kyllä on riemua täynnä koko tyttö .
.
Itse olen ollut varsin onnekas. Yhdessäkään työpaikassani ei ole ollut mitään kurjaa. Ei kavereiden eikä pomojenkaan puolelta. Hieman ketutti joskus kun kauemmin ollut työkaveri sai aina paremmat/mukavammat hommat. Mutta ymmärsin sen enkä sitä kovin rankasti ottanut.
Ja tämä työpaikka josta jäin putkeloon, olikin unelma paikka. Sain vastuuta, tunsin työni mielekkääksi, minulla oli ihanat työkaverit ja pomotkin, ylimpään saakka IHMISIÄ ja mukavia sellaisia.
Ihan sitä töineen ja kavereineen jäin kaipaamaan. Nyt kyllä en enää kaipaile
