Katsoin tossa aiemmin Yle Teemalta ohjelmaa nimeltään Dementia. Ohjelma kertoi kanadalaisesta, juutalaisten vanhusten hoitokodista. Rupesi niin säälittämään yksi naisasukas, Claire nimeltään. Hänen paras ystävänsä Max, myös hoitokodin asukki, oli kuollut. Clairella oli kuitenkin dementiaa, eikä hän muistanut, että Max on kuollut. Joten aina kun tuli puheeksi, että Max on kuollut, Claire otti uutisen vastaan ihan kuin olisi sen eka kertaa kuullut. Ihmetteli vaan kovasti, miksei hänelle oltu kerrottu Maxin kuolemasta vaikka siitä oli jo yhdeksän päivää. Tosiasiassa Claire oli ollut mukana muistotilaisuudessakin. Säälitti tosiaan kovasti, kun Claire joutui niin monesti surun valtaan, aina uudestaan ja uudestaan.
Tuo oli kaksijaksoinen ohjelma ja mua harmittaa kun en ole huomannut sitä ekaa jaksoa katsoa. Ohjelma oli nimittäin muutenkin hyvin koskettava.
Tuota ei edes Areenasta voi katsoa.
![Hymyilee [:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif)