Palaan vielä tähän koiranpentu keskusteluun.
Ei ole pentu vieläkään lähestynyt itse emäntäänsä. Hän sanoi, että otti väkisin syliin pennun kun pentu menee koko ajan karkuun.
Olen ihan hiljaa ja kuuntelen sekä kuulostelen. Ei taida minun neuvoni olla nyt tähän asiaan nyt vielä paikallaan. Jos kysytään tottakai
kerron miten itse toimisin.
Minun edelliset koirat (norfolkit) olivat samaa rotua, mutta opetus ja ohjaus piti olla täysin erilaista molemmille. Toinen oppi heti ja halusi miellyttää, toinen oli oman tiensä kulkija ja jos toiselle puhuin ruusunuppu kieltä toiselle piti puhua herkänherkkää lemmikkikukka kieltä. Että molempia ohjattiin samalla lailla mutta toiselle piti kimittää, toiselle riitti oma puheääni.
Entisen fysioterapeuttini koira oli myös hyvin arka ja varsinkin vieraita ei päästänyt lähelleenkään. Haukkua rätkytti kaiken aikaa ja hyökkäili kohti.Sanoin fyssarilleni, että ennen en lähde hänen luotaan pois ennenkuin saan koiran luottamaan minuun ja se kesti varmaan 4 tuntia, mutta meistä tuli hyvät kaverit. Makupaloilla ja kehuilla sain koiran luottamaan itseeni. Jopa halusi jo miellyttää minua kun huomasi, etten ole vaaraksi hänelle, päinvastoin.
Nyt jätän teidät rauhaan tästä koira-asiasta
![Hymyilee [:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif)
elekää hermostuko minnuun Marleenaa siteeraan, siis murretta.