Mielenaurinkoista Larstaita. Pikkusen pussaa. Sattaa ihan
mukavasti ja kyllä lähtee. Lumet meinaan.
Sitä en vaan ymmärrä, että miks ihmiset on niin siivottomia.
Kymmeniä tupakannatsoja on mun ikkunoitten alla. Kukkaan
meijän parvekkeella tupakoineista ei oo niitä heittäny, kun
meillä on niitä varten kannellinen lasipurkki. Eli ohikulukijat ja
vintillä asujat. Ennen ku olin parempijalakanen, ni keräsin ne
natsat pois, ettei kukkaan ajattele, että ne on meijän.
Sillon ku ite poltin, ni kaikki natsat meni purkkiin. Ei olis tullu
mieleenkään nakata niitä olan ja kaiteen yli pihalle. No joillekkin
näkkyy tulevan mieleen. Nytkin nuo pihallani olevat natsat minua
ihan hävettää, mutta ei oo jalakoja, joilla kärsis mennä niitä
kerräämään.
Suostuin antammaan naapurin keltaselle sohvalle uuden kodin.
En voinu kestää ajatusta, että hän joutuis kaatopaikalle. Ihanaa
semmosta pehmeetä mikrokangasta. Tosi tukeva ja hyvä istua.
Pikkusen pittää siistiä taikasienellä muutamista kohti. Varmaan
puhdistuu. Hän on kuin kestoaurinko.
Voi kun sööttejä nakkipötköjä Mesiksen linkissä.
Positiivarit
TUTTUJA TOISILLEEN
Kirkkoherra oli vasta muuttanut paikka-
kunnalle ja päätti omasta aloitteestaan
tutustua seurakuntalaisiin. Hän soitti
ensimmäiseksi naapurinsa ovikelloa.
Naisääni huudahti: -Oletko se sinä,
enkelini? -En ihan, kirkkoherra vastasi,
mutta samasta hiippakunnasta.
Taas tuli päivän Hyvät ja Huonot uutiset.
Tykkään siitä TV-ohjelmasta. Tullee ke
klo 22.00 4:lla ja torstaina uusinta klo
17.45. Itekseni nauran aina ääneen, kun
katon sitä.
Sokeri pohjalla. Pauli ja Veijo ja Merisuola.
http://areena.yle.fi/ohjelma/35029