Mielenaurinkoo torstaihin.
Eilen tul vettä ku Esterin toosasta.
Nyt ei jaksa ennää.
Va kostar haukikilo på torget?
Ska vi gå till hankintatoimisto?
Vaasan ruotsissa vähäki vaikeemmat
sanat korvattaan suomalaisilla. Kyllä
sitä on tähän ikkään oppinu ymmärtäm-
mään kaikenlaista.
Meijän perällä on pellot taas mustannaan.
Naakoilla ja mustavariksilla on kokkoontumis-
ajot. Tankkaavat ihteesä tuolla pellolla. Hirmunen
raakkuminen ja naksutus kuuluu. Kohta lentävät
tieten Ranskan rivieralle talaven viettoon.
Eräs nyt jo edesmennyt ihminen sanoi kerran:
"Nuorena sitä pystys ja kykenis, mutta ku ei ym-
märrä sen päälle mittään. Nyt ku ymmärtäs sen
päälle jottain, ni ei ennää pysty eikä kykene."
Tuo pättee aika monneen asiaan.
Just ku pääsin yks päivä sanomasta, ettei
oo vuoskausiin jahavetteja ollu oven takana,
ni eiköhän äsken ovikello soinu. Herätkää,
vartiotorni kaatuu-lehtiä tyrkyttivät. Mikähän
niitä nyt lennättää. Ei meillä oo kukkaan kuollu,
sairastunu, muuttanu, eikä eronnu. Toistaseks.
Ei passais mittään ees itekseen ajatella, saati
sitten ääneen.
Positiivaritenavat
Palasin kotiin koulutusristeilyltä.
Matkalaukustani löytyi neljävuotiaalle
tyttärelleni tuliaisiksi niin makeisia
kuin lelujakin. Kaappasin innosta
puhkuvan tytön syliini ja kysyin
kuka rakastaa häntä kaikkein eniten?
"Mummi!" tyttö vastasi.