Voi kun tuliskin uni, mutta kun ei ole tuloillaankaan.
Olen tänään selvitellyt eestin tuntejani täällä. Oli pari kieliopistoa tarjolla ja toisessa lupasivat olevan sellaisen opettajan, joka ymmärtää myös suomea. Se taitais olla parempi, vaikka matka sinne on hiukka pidempi. Mutta mullahan ei ole muuta kuin aikaa.
Auringonlaskua ihailin tänäänkin. Kohta alkaa olla tältä vuodelta sitten ohitse se ihanuus, kun alkaa laskea tuonne talon toiselle puolelle. Mutta kyllä sitä vielä piisaa ja kohtahan on jo taas kevät. Erään kerran valvoin niin pohjaan asti, että sain ihailla auringon nousua toiselta puolen ja sitten vielä samana iltana laskua toiselta puolen Järveä.
No, nyt alkoi sitten kynttilä- ja sähkövaloaika. Poltan surutta sähköjä aina valvoessani. On muuten aika yksinäinen olo jos kaikki huoneet on pimeänä vaikka itse on vielä jalkeilla.
Head ööd!