Onko ihan tosi, ettei kukkaan oo vielä
korkannu keksiviikkoo. No nyt sen teen.
Mielenaurinkoista keksiviikkoo jokkaiselle.
Eilen kävin siskoo kahtomassa siellä uudessa
hoitokojissa. En oo elämän päivänä nähäny hän-
tä niin virkkuna ja hyvässä kunnossa. Jakso jopa
kahtoo ja kuunnella minua 1 1/2 tuntia. Hoitaja
toi hälle päiväkahavit. Ja toi jopa minullekkin.
Tosi hyvä palavelu siellä. Hällä on ranneke, jolla voi
pyytää apua. Ei menny monta minnuuttia, ku apu
tuli ja iloisena. Hänet oli pesty ja puunattu aamulla.
Uloskin viedään, jos haluaa.
Huone oli sievä ja ihana ja hän viihtyy siellä. Omia
tavaroita oli ja paljon kukkia. (Ne oli kielletty edelli-
sessä paikassa. Jossa ei siivottu eikä pesty noin koskaan)
Ja hän sanoi, että voi kun hän tykkää noista kukista.
Hoitajat on mukavia. Ja vessassa on jopa vessapaperia
ja käsipyyhkeitä. Lattialta ois voinu vaikka syyä. Niin
siistiä oli. Voiko tuon parempaa paikkaa ollakkaan.
Ikkunasta voi kahtoo maalimanmennoo. Ilimotti heti,
että minä näin, ku sinätulit taksilla. Tunnin istu ja ootti
minua ikkunan eessä.
Ihan itkettää, kun hän joutu 8kk olemaan siellä kaupun-
gin välivarastossa. Ja ilosta itkettää, kun hänellä on nyt
niin hyvä olla siellä uudessa kodissa. Ja ikioma koti on
muutaman sadan metrin päässä. Viime sunnuntaina oli
päässy pyörätuolilla käymään kotonakin.
Positiivarit
PEKKA-ENERGIAA
Avopuolisoni poika, viisivuotias Pekka,
on hyvin iloinen ja energinen. Yhtenä
iltana pojalla riitti taas vauhtia, ja
ihmettelimme mieheni kanssa ääneen mistä
kaikki tuo energia tulee ja miten sitä
voi riittää noin paljon. Pekka sattui
kuulemaan pohdiskelumme ja vastasi
kirkkaalla äänellä: "Tämä kone kulkeekin
pierulla".
Mekin käyään Tenhon kans pierulla.
No voi, kirijotin niin pitkään, että tuli kaks ketjua.
Voisko joku yhdistää nämä.